Tunteet pelissä

Joel Harkimolle elämä jääkiekkokaukaloiden laidalla on tullut synnyinlahjana. Urheilun parissa hän järjesti ensimmäiset tapahtumansa. Nyt elektroninen urheilu valtaa alaa, ja Harkimokin pohtii, miten Suomi voisi ryhdistäytyä esports-tapahtumien järjestäjänä.

Tyhjyys valtasi mielen. Sitten purkautui itku. Joel Harkimo oli vetäytynyt Vierumäelle rentoutumaan. Englannin Valioliigan huippujen, Arsenalin ja Manchester Cityn ottelun vetovastuu oli nuorelle miehelle henkisesti ja fyysisesti tiukka puristus. Alun epäröinnistä huolimatta tapahtumasta tuli menestys. Silti tilalle hiipi tunnetyhjiö. Tuli tunne, että itsellä ei ollut mitään tarkoitusta.

– Olin pistänyt kirjaimellisesti kaiken peliin. Päätin, ettei lopputulos voi jäädä motivaatiostani kiinni. Silloin, kun saa mahdollisuuden, on tehtävä pyyteettömästi työtä onnistumisen eteen, Harkimo puhuu avoimesti tunteista, jotka hän nuorena tapahtumajärjestäjänä koki.

Harkimo kertoo miettineensä mielessään, voiko koskaan kokea vastaavaa onnistumisen tunnetta.

Tuoreessa muistissa on yhä hetki, kun palaverissa tehtiin päätös, että Valioliiga-joukkueet kutsutaan Suomeen.

– Hjallis sanoi: tää tehdään. Jolle sä voit ottaa tän. Tiesin, että Valioliigassa ollaan supervaativia. Ohje oli, että teen sen, mitä on sovittu, niin pärjään. Tarvitsin kyllä jeesiä monelta tyypiltä.

Paria vuotta aiemmin Chicago Black Hawks ja Florida Panthers aloittivat runkosarjansa kahdella ottelulla Helsingissä. NHL:n kansainvälisten yhteyksien johtajana toiminut Ken Yaffe kysyi Joel Harkimolta, voisiko tämä järjestää seurueelle rennon iltaohjelman.

– Suostuin ja tein sen ilmaiseksi. Silkasta ilosta ja kunniasta. Siitä oikeastaan alkoi mun ura tapahtumabisneksessä. 

Ei mennyt kuin Strömsössä

Elämä antaa ja ottaa, eikä Harkimoakaan ole säästelty epäonnistumisilta. Tapahtumiin erikoistuneen Starsquad Events -yrityksen tuoreena toimitusjohtajana Harkimo otti harteilleen opettavaisen hankkeen. Rion olympialaisten ajaksi Hernesaaren rannan edustalle suunniteltua Beachboard-tapahtumaa työstettiin sitten reilu vuosi. 150-metrisen proomun kannella oli tarkoitus pitää beachvolley-, futis-, koris- ja seinäkiipeilykisoja, joita seuraisi 500-henkinen katsomo. Elokuun puoliväli lähestyi, ja takana oli jo 36 tuntia töitä tauotta, rakentaminen ei ollut edennyt suunnitelmien mukaan. Sitten tapahtui se, mistä Harkimo oli etukäteen jo maininnut lehtihaastattelussaan. Kunhan vain ei sada kahta viikkoa. Satoi. Lähes kaksi viikkoa tauotta. Ainoastaan kahtena päivänä oli poutasää. Epäonnistuminen oli väistämätöntä. Silloin Harkimo muistaa itkeneensä toisen kerran tapahtumatuottajana.

Hän tunnustaakin ruoskivansa itseään lähes armottomasti epäonnistumisistaan.

– Päähän ottaa ikuisesti. Mutta Hernesaaren projektissa opin itsestäni, ja siitä miten jengi pidetään motivoituna epäonnistumisenkin hetkellä ja mitä aidolta tiimipelaajalta odotetaan. 

Unelmaduunissa iäti?

Joel Harkimo kokee olevansa tällä hetkellä maailman parhaassa duunissa. Silti hän ei aio välttämättä jatkaa ikuisesti tapahtumabisneksen parissa.

– Onhan tämä samalla palkitsevaa ja opettavaista, mutta myös stressaavaa ja raskasta. Työssä tapaa makeita tyyppejä. On tärkeää lähteä rohkeasti kokeilemaan uutta. Olen oppinut katsomon rakentamisesta ja tekniikasta paljon. Mutta on myönnettävä, että elämänohjeet, joita matkan varrella olen saanut tapahtumista, ovat opettaneet mua ihmisenä eniten.

Tapahtumatuottajan työssä vaaditaan erinomaisia johtamistaitoja ja ongelmienratkaisukykyä. Vaikka suunnitelmat ja pohjatyöt tekisi kuinka huolellisesti etukäteen, aina sattuu jotain odottamatonta. Joko se on kiinni itsestä, toisesta tai jostain, johon ei kukaan voi vaikuttaa. Tämän on oppinut Harkimokin.

– Silloin ei itku auta, on tehtävä b-suunnitelma ja edettävä sen mukaisesti. Stressinsietokyky on tällä alalla yksi ammattilaisten tärkeimmistä ominaisuuksista. On oltava myös ahkera, hän korostaa.

Haasteellisten tapahtumatuotantojen loppuun vieminen on Harkimosta mahdotonta toteuttaa yksin. Menestyminen edellyttää tiimin tukea ja molemminpuolista luottamusta. Harkimo kiitteleekin avoimesti avuliaita ihmisiä, jotka ovat tukeneet häntä urallaan.

Mentoreiden roolia Harkimo ei vähättele. Hän nimeää mentoreikseen hetkeäkään miettimättä omat vanhempansa Hjallis ja Leena Harkimon. Bisnesmaailman ja työelämän mentoriksi sekä ”varafaijaksi” on vuosien varrella valikoitunut suomalainen urheilujohtaja, Suomen Olympiakomitean pääjohtajana ja Hartwall Arenan toimitusjohtajana työskennellyt Mika Sulin.

– Sulin on prepannut mua erityisesti myynnissä. 

Elektronisen urheilun pauloissa

Jääkiekkokaukalon laidalla kasvanut, ja Jokereiden sielunelämän sisäistänyt Joel Harkimo elää tällä hetkellä mielenkiintoisessa murroksessa. Starsquad Eventsin toimitusjohtajana hän katselee urheilubisnestä tavallaan kaksin lasein.

Fyysisten urheilulajien rinnalle noussut elektroninen urheilu kasvattaa varsinkin nuorison parissa suosiotaan.

Pelitapahtumat ovat kasvaneet maailmanlaajuisesti rajusti. Muutaman kymmenen tapahtuman tahdista on noustu 424 tapahtumaan vuonna 2016. Palkintorahoja turnauksissa maksettiin 94 miljonaa USA:n dollaria, kasvua edelliseen vuoteen oli 53 prosenttia.

Myös pelaajamäärät kasvavat kiihtyvää tahtia. Esimerkiksi League of Legendsiä pelaa 105 miljoonaa kuukausittaista pelaajaa.

Tässä kasvussa myös Starsquad Event haluaa olla mukana. Harkimo arvioi, että suomalaisilla elektronisen urheilun joukkueilla on mahdollisuus maailman terävimpään kärkeen – myös esports-tapahtumien järjestäjänä.

– Ruotsissa järjestetään jo isoja tapahtumia. Massa on valtava maailmalla. Aasiassa lajia seuraa 70 miljoonaa katsojaa, ja palkintopotit vaihtelevat kahdesta miljoonasta jopa 20 miljoonaan euroon.

Uuden lajin suosituksi tekeminen vaatii pitkäjänteistä otetta ja alkuinvestointeja.

– Suomessa on jo runsaasti perinteistä tapahtumatarjontaa. Kilpailu kuluttajien ajasta television, urheilun ja musaskenen välillä on kovaa.

Pelitapahtumien järjestäjältä vaaditaan elektronisen pelaamisen ja sen alalajien tietämystä.

– Se ei ole kuin jääkiekko: kaikki tietävät, mistä on kyse ja tuntevat säännöt. Eri pelejä on lukuisia, ja jokaisessa on omat erityispiirteensä.

Tunnettuutta ei rakenneta hetkessä. Alalle kaivataan paikallista pöhinää ja paikallisia sponsoreita.

– Brändiammattilaiset, tapahtumapaikkojen edustajat ja sidosryhmät ovat kyllä kiinnostuneita esportsista, mutteivät tiedä vielä, millä tavalla heidän pitäisi olla mukana. Nyt he vielä katsovat sivusta ja fiilistelevät.

Starsquad etsi jonkin aikaa sopivaa kumppania pelitapahtumiin. Lopulta sellainen löytyi.

– Istuttiin alas Grail Questin tekijöiden kanssa ja hiffattiin, että visio ja tahtotila ovat samoja. Esport-jätkät eivät ole tehneet perinteistä sponsorointia, markkinointia ja myyntiä, mutta me voimme tarjota sen. Seurasimme Grail Quest 2017 -tapahtumaa kumppanina. Ensi vuonna olemme jo tosissaan mukana tapahtuman järjestämisessä.

 

Jengi puhuu paljon Lapista, mutta Helsinki saaristoineen on melkein maailman paras kaupunki.”

Grail Quest -pelitapahtuman luvut ovat vasta kasvussa. Lokakuussa 2017 tapahtumaan osallistui 1 726 kävijää, joista tapah­tumalipulla saapui 1 524 osallistujaa. Tapahtumassa oli käytössä kaikkiaan 68 tietokonetta, ja eSM-turnauksiin osallistui 127 turnauspelaajaa. Oheistapahtumiin osallistui 121 pelaajaa.

Harkimon oma tietämys elektronisesta pelimaailmasta perustuu lähinnä ampumapeleihin, joita hän nuorena pelaili. League of Legendsiä ja muita MOBA-pelejä eli reaaliaikaisesti pelattavia strategisia taisteluareenapelejä hän seuraa sujuvasti sivusta.

– Mutten hiffaa, mitä niissä tapahtuu, mies myöntää rehellisesti.

Pelitapahtumien vahvuutena on Joel Harkimon mielestä ilmapiiri: aito yhteisöllisyyden henki, jonka voi aistia tapahtumapaikalla.

– On erikoista, että pelaajat mielletään epäsosiaalisiksi, vaikka he ovat tosi avoimia. Ei ole tappeluita tai öykkäröintiä.

Vapaa-aika kuluu chillaillen

Arkipäivisin, kun työt on tehty, Joel Harkimoa ei nähdä hänen omien sanojensa mukaan ainakaan bissellä.

– Koska työssä pitää olla monessa paikassa, katson himassa vaan leffoja, pelailen ja luen kirjoja. Välillä hengailen kavereiden kanssa ja käyn vanhemmillani.

Saaristossa purjehtiessa Harkimon mieli lepää.

– Siellä olen omassa kuplassa, ja unohdan kaiken muun. En funtsaa duunijuttuja tai arjen asioita.

– Jengi puhuu paljon Lapista, mutta Helsinki on melkein maailman paras kaupunki. Liian vähän puhutaan saaristosta. Meillä on makee urbaani ja toimiva kaupunki, ja lähellä luonto ja saaristomeri.

Siellä hitaasti kun purjehtii, ei pääse pois. Kolme viikkoa kuluu nopeasti.