Tulevaisuudentutkija Ilkka Halava: Tapahtumat rakentavat kaupungille identiteetin

Kaupunkien paremmuutta mitataan nyt ja tulevaisuudessa kyvyllä synnyttää vuorovaikutusta ihmisten kesken. Kysymystä kuntien elinvoimasta ei pystytä ratkaisemaan ilman tapahtumia, sillä vuorovaikutusyhteiskunta tarvitsee elinvoimaisen alustan.

Tulevaisuudentutkija Ilkka Halava on valmentanut uransa aikana satoja työyhteisöjä, yritysten johtoryhmiä, tehnyt tuhansia puhujakeikkoja ja työskennellyt tapahtumatuottajana.

– On surullista, vaikkei se tapahtuma-alan ihmisiä yllättänyt, että meidän poliitikoillemme on vasta pandemian myötä valjennut tapahtumateollisuuden olemassaolo. Päätöksenteon näkökulmastahan alaa ei ole lainkaan ymmärretty sellaisessa kokoluokassa, mikä se todellisuudessa on.

Halavan työnkuvaan on sisältynyt myös lukuisten kuntien valmennusta. Hän on sitä mieltä, että kaupungit ja kunnat toimivat edelleen pääasiassa tuotantolähtöisesti.

– Kuntien elinvoimakysymystä ei ratkaista ilman tapahtumia. Kunnat tarvitsevat muutakin kuin toimivan terveydenhuollon ja koulun. Kuntien viestinnässä korostuu liikuntapaikkakeskeisyys, nettiin on listattu pieninkin liikuntapaikka, mutta tapahtumapaikkoja ei tunnisteta saati tueta kuin pienimmillä paikkakunnilla. Tapahtumien tuottamaa arvoa ei ymmärretä täysin, eikä kenelläkään ole käsitystä siitä, kuinka paljon kunnassa ylipäätään järjestetään tapahtumia.

Tapahtumat tuovat kuntaan, kaupunkiin tai alueelle elinvoimaa. Halava nostaa esimerkiksi Porin.

Olemme entistä enemmän riippuvaisia ihmisistä, jotka haluavat olla tekijöinä huippuluokkaa.”

– Ilman Pori Jazzia Pori olisi vain yksi tuntematon kaupunki satojen muiden joukossa. Kun kaupungissa syntyy kanssakäymistä tapahtuman avulla, se luo kiinnostavuutta ulkomaita myöten.

Halava sanoo, että ainoastaan profiloituvat kunnat voivat olla muuttovoittokuntia.

– Peruspalveluiden tuottamisen avulla ei voida erottautua. Vuorovaikutusyhteiskunta tarvitsee elinvoimaisen alustan. Tämä on ollut henkilökohtainen maratonjuoksu minulle, jotta syntyisi ymmärrys, miten kaupunkien paremmuutta mitataan tässä ajassa: kyvyllä synnyttää vuorovaikutusta ihmisten kesken.

Ala on jo tulevaisuudessa

Halava mainitsee, että työn tulevaisuuden näkökulmasta tapahtumateollisuus on nyt jo moderni ala, mutta on joutunut pandemian aikana siitä kärsimään.

– Tapahtumateollisuudessa työskentelee noin 20 000 vakituista työntekijää ja 180 000 freelanceria. He ovat työn tulevaisuuden näkökulmasta edellä aikaansa, mutta kärsivät siitä nyt, sillä tukirakenteet eivät ulotu heihin. Olemme kuitenkin entistä enemmän riippuvaisia ihmisistä, jotka haluavat olla tekijöinä huippuluokkaa ja ylläpitävät osaamistaan oma-aloitteisesti ja intohimoisesti.

Verkostoituneiden ja erikoistuneitten ammattilaisten joukko jää jalkoihin, kun yhteiskunnan välineet ovat niin kömpelöt, että ainoa väline on sulkea kaikki.

– Työn tekemisen maisemassa ollaan kuitenkin entistä enemmän riippuvaisia niistä ihmisistä, jotka ovat omistautuneita työlleen.

Halava kertoo, että ennusteiden mukaan vuonna 2040 noin 60 prosenttia ihmisistä tekee työtä jonkintyyppisellä freelance-mallilla.

Tietoa olisi saatavilla, mutta sitä ei haluta käyttää.”

– Tapahtumateollisuus on nyt jo rakenteeltaan voimakkaasti erikoistunut arvontuotantoverkosto. Erilaisia produktioita varten voidaan koota taitavia yksiköitä. Freelancerit ovat käytettävissä silloin kun heitä tarvitaan, siellä missä heitä tarvitaan, ilman jäykkälavettista työsuhdetta kahdeksasta neljään. Säännöllinen palkkatyömalli on liian harmaa maailma, kun halutaan väriä elämään.

Tapahtuma-ala tarjoaa myös monille nuorille ensimmäisen työpaikkakokemuksen. Esimerkiksi Linnanmäellä on satoja nuoria kesätyössä ensimmäisessä työpaikassaan.

– Tässä on myös työvoimapoliittinen ulottuvuus, josta sietäisi puhua hieman enemmän.

Ei identiteettiä ilman Jazzia

Palataan hetkeksi Poriin. Kaupungilla ei olisi identiteettiä ilman Pori Jazzia, sanoo Halava.

– Vuonna 2019 Pori Jazzin suora tulovaikutus oli 19,6 miljoonaa euroa ja kaikki palvelut huomioon ottaen 27,3 miljoonaa. Yhdeksän päivää kestävä tapahtuma työllisti 119 työntekijää.

Arvonluomisen ja sen kertautumisen verkosto on jättimäisen suuri, sekä Porissa että muissa kunnissa ja kaupungeissa. Kun tapahtumat katosivat pandemian myötä, katosi paljon muutakin.

– Suomen sisäinen matkustus väheni, taksien tarve väheni, hotellin kysyntä laski ja kaikkien näiden palveluiden tuottamiseen tarvittavien elementtien kysyntä laski. Vaikutusten ketju ulottuu todella pitkälle.

Kaupungin tai alueen näkökulmasta ilmoilla on kolme isoa kysymystä.

– Who’s there, what’s there ja what’s happening there. Jos kahteen ensimmäiseen kysymykseen ei pysty vastaamaan todella kiinnostavasti, on kolmannen toteuduttava. Etenkin nuoret vaihtavat maisemaa, jos yksikään näistä kolmesta elementistä ei toteudu.

Tältä osin tapahtumateollisuus on vaikutukseltaan voimakkaasti aliarvioitu, Halava painottaa.

Myös kaupunkien ihmisvirrat ovat kadonneet etätyösuosituksen ja muiden rajoitusten vuoksi.

– Suuret kaupungit kärsivät tästä enemmän kuin pienet. Ihmiset käyttävät työmatkoillaan palveluita. Kun kaupunkiympäristöstä katoavat palvelut sen vuoksi, ettei niille ole tarvetta, alkaa autioituminen. Käytännössä jäljelle jäävät suuret ketjuliikkeet ja kirpputorit. Maisema saattaa muuttua rajusti.

Julkinen koneisto kuin YK:ssa

Halava mainitsee, että Suomen julkinen koneisto on rakennettu hengeltään sellaiseksi, että sen avulla voisi johtaa Yhdistyneitä kansakuntia.

– Meillä on todella monimutkainen hallintorakenne maan kokoon suhteutettuna, ja tämä epäsuhta on tullut pandemian aikana urakalla silmille. Meidän julkinen koneisto ei ole kiinnostunut yksityiskohdista. Tietoa olisi saatavilla, mutta sitä ei haluta käyttää.

Esimerkkinä Halava mainitsee ravintolat, joita rajoitukset ovat rusikoineet kovalla kädellä.

– Tuotanto-orientaatio on niin vahva, että ei viitsitä ryhtyä pilkkomaan. On helpompaa rajoittaa yksioikoisesti kaikkia, vaikkei se välttämättä ole järkevää.

– Pikkuhiljaa alkaa syntymään ymmärrys, ettei jälleenrakentaminen olekaan välttämättä kovin yksinkertaista. Sosiaalista rihmastoa on rusikoitu niin kovalla kädellä.

Suomessa olisi ollut paljon potentiaalia hillitä pandemiaa paremmin, esimerkiksi digitalisaation avulla.

– Koronavilkku on fiksu applikaatio, mutta siinä mielessä turha, ettei se velvoita mihinkään.

Halava toteaakin, että olemme menettämässä pandemian myötä yksilönvapauden siinä mittakaavassa, mihin olemme tottuneet, ja yhteisön suojaamisen pitäisikin nyt mennäkin yksilön edelle.

– Digitalisaation avulla olisi mahdollista jäljittää huomattavasti tehokkaammin kuin ihmisvoimin. Jos koronavilkku olisi pakollinen ja sinne merkittäisiin jokainen tartunta, niin sen teho olisi moninkertainen.

Halavan mielestä Suomessa hallitus on tapahtumien näkökulmasta epäonnistunut pandemian torjunnassa, eikä sillä ole enää merkitystä, että tietyissä asioissa on onnistuttu paremmin kuin jossain muussa maassa. Halava kritisoi myös suhtautumista rajaliikenteeseen.   

Rokotepassin tai applikaation käyttöön saaminen olisi ehdottoman tärkeää.”

– Jos koronavirukseen olisi suhtauduttu rajoilla heti alkuun samalla tavalla kuin huumeisiin tai aseisiin, niin maan sisällä ei olisi tarvinnut rajoittaa niin voimakkaasti tapahtuma-alaa.

Viruksen voisi Halavan mielestä rinnastaa biologiseen aseeseen.

– On absurdia, että rajoilla ollaan absoluuttisen tarkkoja esimerkiksi shampoopullojen kanssa, mutta viruksen kanssa saa rajan yli kulkea kohtalaisen vapaasti.

Pandemian aikaiset rajoitukset ovat kohdistuneet pääasiassa palvelualoille. Rakennustyömaat ovat toimineet normaalisti koko ajan, ja Halava mainitsee myös telakat.

– Vientialaksi mielletty telakkateollisuus ja sen työntekijät saavat liikkua täysin vapaasti rajan yli edestakaisin.

Koronastatus digitaalisena tietona

Pandemiapilven reunaan on piirtymässä pikkuhiljaa hopeinen reunus. Poikkeustila on tältä erää päättynyt ja rajoituksia höllennetään. Halava uskoo, että tuleviin tapahtumiin riittää osallistujia.

– Rokotepassin tai koronastatusta ilmentävän applikaation käyttöön saaminen olisi silti ehdottoman tärkeää. Järjestelmän pitäisi antaa jokaiselle mahdollisuus todistaa, että on koronanegatiivinen. Se oikeuttaisi olemaan yhteisössä mukana, jos itse haluaa. Koronanegatiivisen statuksen saisi sairastamalla viruksen, rokotteella tai negatiivisella testituloksella. Lisäksi tapahtumapaikoilla pitäisi olla pikatestimahdollisuus.

Ihmisten yhdenvertaisuus ei kärsisi esimerkiksi siksi, että sattuu olemaan rokotusjonon hännillä, tai asuu kunnassa, missä rokotusten antaminen on syystä tai toisesta hidasta.

Tämän kaltainen järjestelmä ei ehkä synny tähän pandemiaan, mutta sen syntyminen auttaisi tulevissa pandemioissa.

– Järjestelmä perustuisi vapaaehtoisuuteen. Ketään ei pakotettaisi mihinkään, vaan annettaisiin mahdollisuus todistaa, että on terveysturvallisuuden näkökulmasta riskitön henkilö. Tapahtumateollisuus ry tekee yhteiskunnalle palveluksen, jos se pystyy kehittämään tämän kaltaisen rakenteen.

Vaikuttamistyö ei ole kuitenkaan Halavan mukaan muuttunut, ainoastaan välineet. Striimaus- ja hybriditapahtumien mahdollistuminen on yksi pandemian synnyttämistä hyvistä asioista.

– Tapahtumat demokratisoituvat, kun osallistua voi myös etänä. Liikuntarajoitteinen tai paniikkihäiriöstä kärsivä voi jäädä kotiin nauttimaan tarjonnasta. Ilman pandemiaa tällaista muutosta tuskin olisi syntynyt vuosikausiin.

 

Julkaistu Evento-lehdessä 3/2021.

Sulje mainos Tilaa Evento