Toisinajattelija Tolvanen

Digitalisti Ville Tolvanen saapuu haastatteluun muutaman minuutin myöhässä, mutta ei hätää – pahoittelutekstari on piipannut toimittajan kännykkään hyvissä ajoin.

Tekstiviesti ei ehkä edusta digitalisaation nykyhuippua, mutta toisin olivat asiat vuosituhannen vaihteessa, jolloin Tolvanen työskenteli Radiolinjalla kumppanuuksien parissa. Internet ja digitalisaatio olivat uusia ilmiöitä, mutta viitteitä tulevaisuuden suunnasta oli jo näkyvissä.

– Ihmisethän esimerkiksi viihdyttivät toisiaan tekstiviestisisällöillä sen sijaan, että katsoivat jonkun muun valitsemaa ohjelmaa televisiosta, Tolvanen toteaa Kellohallin lounaspöytään istuttuaan.

– Nykyään sisällön arvo määräytyykin juuri jakojen perusteella, ja tuntemattomankin ajattelijan mielipiteet voivat nousta isosti esille yhteisön hypetyksen ansiosta. Toisaalta blogissa tai lehdessä voi olla vaikka kuinka hyvää materiaalia, mutta se ei ota siipiä alleen, koska lukijat eivät määrittele sitä arvokkaaksi.

Tolvasen neljä vuotta sitten aloittama blogi on elävä esimerkki parviälyn voimasta.

– Digitalisaatio alkoi muuttaa maailmaa, mutta suomalaiset olivat sen suhteen aivan jumissa. Turhauduin tilanteeseen, perustin blogin ja aloin hyvin avoimesti kertoa siellä omia ajatuksiani yritysten digitalisaatiosta, tuolloin yritysmuotoilijana omassa firmassaan työskennellyt Tolvanen kertoo.

– Kaverit tosin varoittelivat, että nyt sulta Ville loppuu hommat, koska ei kukaan kestä noin kriittistä tekstiä.

Kaverit olivat kuitenkin väärässä. Blogin ympärille syntyi oma fanikuntansa, joka alkoi jakaa kirjoituksia. Osa oli samaa, osa eri mieltä, mutta pääasia oli se, että tekstit ja ajatukset liikkuivat. Lopulta blogi jalostui yritystoiminnaksi.

– Kaksi vuotta sitten päätin, etten tahdo tehdä blogistani Church of Ville Tolvasta. Halusin luoda käsittelemieni asioiden ympärille kollektiivin, ja näin syntyi seitsemästä yrityskumppanista koostuva Digitalist Network, Tolvanen kertaa.

– Törmäytämme uusia ajatuksia, ihmisiä ja yrityksiä synnyttäen uusia ratkaisuja. Missiomme on digitalisoida Suomi pikseli kerrallaan.

Tänä vuonna Digitalist Networkin tapahtumiin on osallistunut 4 000 ihmistä ja kollektiivin nettisivuilla julkaistaan tekstejä joka päivä.

– Yrityksestä on tullut multimediallinen kokonaisuus, ja erityisen ylpeä olen siitä, että meitä on kuvailtu rohkean ajattelun etujärjestöksi. On tärkeää luopua häpeästä ja uskaltaa olla jotakin mieltä.

Kun Forbesin nettisivuilla viime vuonna julkaistiin listaus sosiaalisen median vaikuttavimmista ihmisistä, Ville Tolvasen nimi komeili listan pronssipaikalla.

– Se on vain yksi yksittäinen tutkimus, mutta kertoo parviälyn joukkovoimasta, Tolvanen kuittaa.

Printin loistava tulevaisuus

Blogit, muut nettisisällöt ja sosiaalisen median vallankumous eivät kuitenkaan sulje pois perinteisempiä viestintäkeinoja. Monikanavaisuus onkin aihe, josta Tolvanen saarnaa mielellään. Vaikka nykyään puhutaan printin kuolemasta, ei klikkien kuningas suostu väitettä allekirjoittamaan.

– Printti säilyy myös tulevaisuudessa, jos sen sisältö on painamisen arvoista. Nykytrendin mukaisen laadun vähentämisen sijaan pitäisikin keskittyä sisällön parantamiseen ja syventämiseen. Sillä tavalla lehdestä tehdään jotakin ikuista ja ainutkertaista, Tolvanen toteaa.

– Nykyään koko maailma on iPadilla, mutta kyllä meistä aika moni silti haluaa fyysisen kosketuksen, sen fiiliksen, kansitaiteen ja koko paketin viinin siemailuineen. Sen vain täytyy kokemuksena voittaa internetin selaaminen.

Pelkkänä tiedonvälittäjänä sanoma- ja aikakauslehdet eivät Tolvasen mukaan kuitenkaan enää pärjää.  

– Verkkokäyttäjä on tottunut saamaan muutamalla klikkauksella syvällistä tietoa aiheesta kuin aiheesta. Sirpaleinen printtilehti ei pysty samaan. Siksi lehden tekemisessä pitäisikin panostaa entistä enemmän laatuun, hetkeen, teoksellisuuteen ja dialogin kuuntelevuuteen.

Hyvänä esimerkkinä Tolvanen pitää New York Timesia, joka hiljattain ilmoitti työllistävänsä yhtä monta toimittajaa kuin 15 vuotta sitten.

– Siellä osataan keskittyä siihen, mitä nykylukija lehdeltään haluaa. Laiska julkaisuprosessi ja falski laatu eivät enää riitä, Tolvanen alleviivaa.

Laadun määreet ovat kuitenkin digitalisaation myötä muuttuneet ja pallo heitetty lukijoille.

– Viestin lähettäjä, kuten lehden toimitus, ei enää voi monopolisoida laatua ja päättää, onko sisältö laadukasta vai ei. Päätöksenteko on siirtynyt lukijoille, jotka omissa verkostoissaan päättävät, millaiset viestit ansaitsevat tulla levitetyiksi. Se lehti, joka ei tätä ymmärrä, on tuhon tiellä. 

Kohtaamiset arvossaan

Printti siis säilyy, mutta mikä on kasvokkaisten kohtaamisten, tapahtumien ja tilaisuuksien kohtalo? Eivät kai digitalisaation pahat robotit vie meiltä kaikkea tuttua ja turvallista?

– Digiaikana kohtaamisten ja tapahtumien arvo vain kasvaa ja niiden elinkaari pitenee, Tolvanen tyrmää turhat pelot.

– Digitalisaation myötä kohtaamisista tulee entistä sisällökkäämpiä. Koska voimme kommunikoida jo ennen h-hetkeä ja tutustua toisiimme verkossa, tiedämme tarvittavat taustat etukäteen. Kasvokkaistilanteessa voimme keskittyä heti kaikkein olennaisimpaan ja jatkaa keskustelua myöhemmin vielä vaikka somessa.

Tapahtumakaan ei enää rajoitu vain pariin kakkua syöden vietettyyn tuntiin.

– Tapahtuma alkaa houkuttelevasta kutsusta, joka parhaimmillaan herättää menettämisen pelon. Tuonne on pakko päästä, en halua jäädä tästä paitsi! Sen jälkeen odotusta voi ruokkia vaikka videoilla tai muilla yllätyksillä, Tolvanen vinkkaa.

– Itse tapahtuma voidaan tallentaa niille, jotka eivät pääse paikalle. Ja miksi tapahtuman tarvitsee ylipäänsä olla suljettu ja sensuroitu – miksei sitä voitaisi jakaa reaaliajassa ja tallenteena aivan kaikille, jotka haluavat sitä seurata?

Oma roolinsa on myös tapahtuman jälkihoidolla, kuten materiaaleilla, tallenteilla, kuvilla ja somekiitoksilla. Tapahtuma ei Tolvasen mukaan olekaan vain yksi kohtaaminen, vaan kokonainen elämyspaketti. Arvokas tapahtuma onnistuu puhuttamaan monessa vaiheessa ja monella eri tasolla.

– Tärkeää ei ole se, mitä tapahtumassa konkreettisesti tapahtuu, vaan se, mitä ihmiset siitä sanovat ja mikä heitä todella puhuttelee, Tolvanen huomauttaa.

Samasta syystä bisneslounaalle on tällä kertaa tultu street food -ravintolaan.

– Street food on hieno vastaveto fine diningille. Monelle meistä Kellohallin kaltainen tila on hienostoravintolaa rikkaampi ja stimuloivampi ympäristö. Täällä ruokailu on suoraviivaista, helppoa ja nautittavaa.

Tapahtumassa puhuttelevuus voi Tolvasen mukaan ilmetä vaikkapa vanhan totutun mallin rikkomisena.

– Seminaareissa on alettu rakentaa talk show -henkisiä ryhmäkeskusteluja sen sijaan, että joku puhuu ja toiset kuuntelevat. Ja miksei tapahtuma voisi olla joskus vaikka sellainen, että kävellään metrotunneleissa, saavutaan rasteille ja syödään omenaa?

Tapahtuma on maineteko

Tolvanen kuuluu käynnissä olevan Evento Awards -kilpailun tuomaristoon. Tehtävä on hänelle tuttu jo edellisen mittelön ajalta.

– Viime kerralla tuomaroidessani hämmennyin siitä, kuinka paljon tapahtuma-alan onnistumisia mitataan teknisten mittareiden, kuten valojen, tarjoilujen ja ohjelman kautta. Tapahtumille asetetaan hyvin vähän vaikutustavoitteita, missä olisi oikeasti aivan huikea mahdollisuus, digitalisti huomauttaa ja nostaa esille myös toisen havaitsemansa epäkohdan.

– Tapahtumaa pidetään onnistuneena, kun kävijät ovat tyytyväisiä eli käytännössä kukaan ei ole valittanut. Mutta tapahtumastahan nimenomaan pitäisi syntyä kirjoituksia ja puheenaiheita, jatkokeskustelua ja mellakoita!

Päteekö tapahtumiin siis vanha totuus ”any publicity is good publicity”?

– Mikä keskustelu lopulta on pahasta? Pahintahan on se, että kukaan ei puhu mitään, Tolvanen vastaa.

– Tapahtuma pitäisi nähdä mainetekona, jossa ei ole onnistuttu, jollei se ole tavalla tai toisella vaikuttanut järjestäjänsä maineeseen.

Digitalisaation myötä tapahtumalle täytyykin Tolvasen mukaan antaa uusi merkityssisältö.

– Kohtaamisen arvo ei voi olla enää pelkkä ihmisten ja asioiden yhteen saattaminen ja tiedonvaihto, koska se voidaan tehdä verkossa. Digitalisaation avulla tapahtuman arvo moninkertaistetaan, sillä tapahtuma ei jää vain neljän seinän sisälle, vaan se kaikuu, leviää ja vaikuttaa, Tolvanen sanoo ja huomauttaa tapahtuman, siitä tehtyjen tallenteiden sekä kaiken siitä sanotun ja kirjoitetun toimivan toistensa täydennyksenä.

– Kotimaisen elokuvan katsojaennätyskin on tehty Netflix-aikakaudella. Se vain osoittaa, etteivät elokuvateatteri ja kotisohvakaan kumoa toisiaan.

Suurin digitalisaatioon liittyvä harhakäsitys on Tolvasen mukaan se, että kaiken ajatellaan muuttuvan sen myötä entistä vaikeammaksi.

– Digitalisaatio tarkoittaa kuitenkin tekniikan integroitumista arkeen esimerkiksi Uberin kaltaisten, elämää helpottavien sovellusten myötä.

Mutta eikö se digipeikko nyt ainakin vie ne työpaikat?

– Vihdoinkin! Jääpähän enemmän aikaa muuhun, Tolvanen nauraa.

– Takanamme on 300 vuotta teollista historiaa ja maailma on aina korvautunut paremmalla versiolla sekä terveemmillä ja osaavammilla ihmisillä. Suomessa käydään digitalisaation saralla vielä traktori vai hevonen -keskustelua, mutta se pitäisi unohtaa ja uskaltaa hypätä sen traktorin selkään!

Kuka?

+ Ville Tolvanen, digitalisti.

+ Rome Advisors Oy:n ja Digitalist Networkin perustaja.

+ Asuu Helsingin Kalasatamassa vaimon ja koiran kanssa.

+ Haaveilee paremmista brändeistä ja täydellisistä yrityksistä. Rakastaa ruokaa, matkustaa, metsästää ja remontoi vanhaa maataloa järven rannalla Kymenlaaksossa.