Isompien tai pienempien tapahtumien järjestäminen on lähes aina kuulunut osaksi työtäni. Nykyisessäkin ammatissa järjestän valmennuksia, retriittejä tai matkoja yksin tai yhteistyössä. Monien muiden tapahtumajärjestäjien ohella olen huomannut käyttäytymisen muutoksen lyhyessä ajassa. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, mitkä seuraukset omalla käytöksellä on monien muiden ihmisten työhön ja elämään. 

Ajankohta

Ajankohdan valitseminen on entistä työläämpää, sillä tolkuton kiire ja lomat määrittelevät aikatauluja. Jouluun aletaan valmistautua jo itsenäisyyspäivästä ja palaaminen työhön tapahtuu joskus loppiaisen jälkeen. Pian onkin talvilomien vuoro, kolme viikkoa koko Suomi huomioiden. Pääsiäistä edeltävälle ja sitä seuraavalle viikolle ei voi laittaa kursseja, kun ihmiset ovat lomilla. Kohta onkin jo vuorossa kesälomakausi, joka kestää noin kolme kuukautta. Syksy taas on tiivis yhtäjaksoinen työntekokausi. Näin ollen kovinkaan pitkä ajanjakso ei käytännössä ole mahdollista tapahtumille. 

Sitoutuminen

Ilmoittautumiset jätetään viime tippaan. Tarjolla on niin valtavasti kaikkea ja mihinkään ei haluta sitoutua ilmeisesti siksi, että viime hetkellä voi tullakin jotain vielä mielenkiintoisempaa tai sitten vain ei huvita.. Kuitenkin esimerkiksi matkojen järjestäminen on aloitettava ajoissa ja sitovat ilmoittautumiset tarvitaan joskus puolikin vuotta ennen matkaa. Vallitseva yleinen pelkotila estää sitoutumisen. Rahaa pantataan sen sijaan, että se pistetään kiertämään, vaikka tiedettäisiin, että tilaisuus olisi oman tai yrityksen kehittymisen tai verkostoitumisen kannalta hyväksi. Kysymys oikeasti on tahtotilasta: jos ihan rehellisiä ollaan, on meillä aina aikaa ja useimmiten rahaakin asioille, jotka ovat tärkeitä ja merkityksellisiä.  

Välittäminen

Jos ei itse ole koskaan järjestänyt tilaisuuksia, ei ehkä tule ajatelleeksi asiaa toisen osapuolen kannalta. Tietämättömyys on kuitenkin eri asia kuin välinpitämättömyys. Ikävä kyllä monet ovat hyvin itsekkäitä, eivätkä yksinkertaisesti välitä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei arvosteta toisten työtä ja aikaa. Siitä, kun astutaan askel sisälle päin, löytyy käytöksen todellinen syy eli kyse on siitä, ettei arvosteta itseä. Kaikki lähtee aina itsestä käsin. Jos ei aidosti arvosta itseään, ei oikein voi arvostaa muitakaan. Jos itsestä välittäminen on yhdentekevää, jää välittäminen muistakin ohueksi. Samaan aikaan, kun tätä tapahtuu, ihmiset voivat tosi huonosti.  

Myötätunnon aika

Vaikkei omaa kokemusta asiasta olisikaan, asettautuminen toisen asemaan avartaa näkökulmaa. Pysähtyminen hetkeksi ja oman käytöksen tarkastelu voi herättää miettimään, miltä minusta tuntuisi, miten minä toimisin tai haluaisin, että toimittaisiin samassa tilanteessa? Mitä seurauksia teoistani on? Miten voin itse, kun toimin niin kuin toimin? Miten voisin, jos toimisin toisin? Meillä jokaisella on vastuu omasta käytöksestä ja toiminnasta. On jo nähty, että välinpitämättömyys ja itsekkyys eivät johda mihinkään hyvään. Olisiko tänä vuonna myötätunnon vuoro?

Kirjoittaja on Intuitivon yrittäjä, coach, kouluttaja, puhuja ja kirjoittaja. Hänen pääteemoinaan ovat aito itsensä tunteminen ja sitä kautta kokonaisvaltainen vastuunotto omasta elämästä eli itsensä johtaminen.