Ryhmässä viisaus tiivistyy

Yksin ei voi diskuteerata, sanoo uusi bloggarimme Eeva Puhakainen.

”Ei kai vaan taas ryhmätyö!” Kuulen lauseen toisinaan mutta liian usein. Ammattikorkeakoulun opiskelijat, etenkin aikuissellaiset, kokevat yhteistyön pikemminkin vievän voimaa kuin antavan sitä. 

Minä itse -mallilla hommat toki sujuvat helposti, ketterästi ja nopeasti. Yksin ei tarvitse sopia aikatauluja tai neuvotella, kunhan vain pitää huolen omista asioistaan.

Onko me-myself-and-I -jälki sitten parasta mahdollista, on tyystin toinen asia.


Kokeilin taannoin kumuloituvan ryhmän menetelmää opetustilanteessa. Opiskelijat pohtivat (lue, joutuivat pohtimaan) ensin kolmisen minuuttia edellisellä tunnilla käsiteltyjä teemoja, sitten ajatuksia vaihdettiin (lue, oli pakko vaihtaa) vieruskaverin kanssa. Kolmannessa vaiheessa neljän, viiden hengen ryhmät kokosivat yhteen syntyneet ajatukset. Lopuksi 10 minuutissa syntynyt tuotos esitettiin kaikille.

Tulos: kaikki ryhmät olivat muistaneet oleellisimmat asiat viikkoa aiemmin käsitellyistä teemoista ja osasivat jakaa tiedon muille.

Kysyessäni mikä vaihe toi eniten lihaa luiden ympärille – milloin siis tapahtui eniten oivalluksia, kaikkien vastaus oli ”ryhmässä”. Tässä vaiheessa luokassa näkyi yllättyneen iloisia ilmeitä.

Yksin oot sinä, ihminen

Kumuloituva ryhmä -menetelmä toimii myös työelämässä. Uuden innovointi, ratkaisumallin etsintä ja toiminnan kehittäminen sujuu paremmin yhdessä. Yritysmaailmassa ryhmätyölle on keksitty hienompia nimiä. Puhutaan sparrauksesta, koutsaamisesta, tutoroinnista, enkeleistä. On tiimiä, (johto)ryhmää ja jaosta. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Suomalaiset kuitenkin suosivat perinteistä, hiljaista puurtamista. Hampaat irvessä yritämme pärjätä yksin. Loputtomat säästöt, toiminnan järkeistykset ja prosessien virtaviivaistukset eivät ainakaan ole edesauttaneet yhdessä tekemisen tai tuumaamisen kulttuuria.

Asiat ovat halki, poikki ja pinoon. Meillä on tapana naureskella länsinaapurin loputtomalle diskuteeraukselle, mutta voisiko sen puute olla yksi syy suomalaisen kilpailukyvyn laskuun ja innovaatiokyvykkyyden laskuun? Tiedä häntä.

”Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.” V.A. Koskenniemi tunsi suomalaisen luonteen, parasta on luottaa vain itseensä.

Olisiko aika muuttaa se?

PS. Business Insiderin kuvassa havainnollistetaan ruotsalaista neuvottelun viestintämallia. Suomalainen malli on aika suoraviivainen. Ilmanko länsinaapuri kutsuu meidän tapaamme hoitaa asioita management by perkeleeksi.

Lisää viestintämalleja.

Kirjoittaja on viestinnän lehtori Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa.  
Kerro mielipiteesi blogista eeva.puhakainen@haaga-helia.fi