Resilienssi vahvistuu mielen fitnessillä

Ihmiset reagoivat vastoinkäymisiin ja stressiin eri tavoin. Resilientti ihminen säilyttää kriisitilanteessa toimintakykynsä ja palautuu tilanteesta nopeammin. Ominaisuutta voi vahvistaa läpi elämän.

Resilienssistä on puhuttu Suomessa viimeiset pari vuotta, mutta tänä vuonna kiinnostus ilmiötä kohtaan on kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti. Valtioneuvosto on linjannut resilienssin kansallisen turvallisuuden tekijäksi ja Työterveyslaitos on kehittänyt muutoksista selviytymisen resilienssivalmennuksia työyhteisöille. Käsitteen ymmärtäminen on kuitenkin monille vaikeaa.

Resilienssiksi kutsutaan ihmisen kykyä kestää stressiä ja palautua siitä. Käsite tarkoittaa kirjaimellisesti joustavaa palautuvuutta, mutta oleellista on myös kestävyys.

– Resilientit ihmiset reagoivat lievemmin stressiin ja vastoinkäymisiin sekä palautuvat nopeammin ja kestävämmin, psykologi Soili Poijula sanoo.

Jokaisessa ihmisessä on resilienssiä. Sen kehitys on osittain kytköksissä geeneihin ja fyysiseen terveyteen samoin kuin ihmisen psykologisiin piirteisiin, kuten temperamenttiin. Resilienssi ei ole kuitenkaan synnynnäinen ominaisuus, vaan perimää oleellisempi tekijä on ympäristö. Läheiset ihmissuhteet ja vuorovaikutus toisten kanssa vaikuttavat oleellisesti itsetunnon ja itseluottamuksen kehitykseen vahvistaen sitä kautta myös yksilön resilienssiä.

Myös aineellisilla resursseilla ja mahdollisuudella koulutukseen on positiivinen vaikutus.

Resilienssi tulee kuitenkin esille vasta sitten, kun kohtaa vastoinkäymisiä. Se myös kehittyy elämänkokemuksen myötä.

– Se on prosessi, joka aktivoituu aina uudestaan ja uudestaan, resilienssistä ja resilienssipotentiaalin johtamisesta väitellyt Laura Valli sanoo.

Ärsyketulva kohottaa stressitasoa

Resilienssikeskustelu on osittain virinnyt siksi, että ulkoisen maailman ärsyketulva ja siitä johtuva kohonnut stressitaso on jatkuvasti kasvanut. Ihminen pyrkii luontaisesti suojaamaan itseään vaaroilta – myös liialliselta stressiltä.

Stressistä puhutaan kaikkialla, mutta usein unohdetaan, että se on koodattu meihin jo evoluution varhaisissa vaiheissa ja että sillä on myös positiivinen ulottuvuus. Tarvitsemme stressiä arkipäiväisessä elämässämme, sillä se lisää tarkkaavaisuuttamme ja parantaa suorituskykyämme. Liiallinen ja pitkittynyt stressi muuttuu kuitenkin nopeasti negatiiviseksi.

– Ulkoisen maailman ärsykemäärä on valtava. Väitän kehon menevän sekaisin jo siitä, ettemme enää ymmärrä, mitä perustarpeemme ovat. Työ, huvit ja maallinen mammona ovat sekoittaneet aistivarantomme, Valli sanoo.

Oman resilienssipotentiaalin hyötykäyttö lähtee siitä, että tunnistaa kuormittavat asiat.”

Alkukeväästä moni istui pitkiä aikoja television ääressä seuraamassa koronavirukseen liittyviä tiedotustilaisuuksia ja luki netistä uutisia, joita syötettiin ilmoille läpi vuorokauden. Jossakin vaiheessa tämä informaatiotarve kääntyi itseään vastaan, ja moni ilmoitti lopettaneensa koronauutisten seuraamisen kokonaan.

– On kiehtovaa, että yksilön suojamekanismi siinä vaiheessa aktivoituu ja luonnollisesti sulkee informaatiokanavia pois. Se on osoitus ärsyketulvasta mutta myös siitä resilienssipotentiaalista, joka ihmisissä on, Valli toteaa.

Hyväksyntää ja myötätuntoa toisia kohtaan

Kun ärsyketulva on jatkuvaa, on pysähtyminen ja itsensä kuunteleminen vaikeaa. Siksi monikaan ei tiedä, mitkä asiat oikeasti kuormittavat itseä tai lisäävät hyvinvointia. Keväällä useimmilla oli edessään pakollinen pysähdys, kun koronaviruksen vuoksi asetetut rajoitustoimenpiteet siirsivät ihmisiä etätöihin, laittoivat harrastukset tauolle ja pakottivat vähentämään sosiaalisia kontakteja.

Vaikka tilanne oli monelle ahdistava, on pysähtymisessä hyvätkin puolensa.

– Oman resilienssipotentiaalin hyötykäyttö lähtee siitä, että tunnistaa itseä kuormittavat asiat ja myös ne, mitkä ovat hyväksi itselle, Valli sanoo.

Siinä missä osa ihmisistä on kokenut kevään rajoitukset hyvin kuormittaviksi ja ahdistaviksi, osa on voinut tuntea jopa helpotusta. Jyväskylän yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan yli puolet perheistä koki koronakevään parempana ajanjaksona elämässään ja peräti 70 prosenttia vanhemmista koki, että välit omaan lapseen lähentyivät sinä aikana.

– Sitten on se toinen puoli, joka koki tilanteen hyvin kuormittavana, Poijula muistuttaa.

Yhtä lailla myös rajoitusten purkaminen on vaikuttanut ihmisiin kaksijakoisesti. Monet ovat helpottuneita siitä, kun he pääsevät jälleen ravintoloihin ja tapaamaan läheisiään vapaammin. Toisia tautitilanteen epävarmuus ahdistaa huomattavasti enemmän.

– Sietokyky on hyvin tärkeä sekä hyväksyntä ja myötätunto sille, että ihmiset reagoivat eri tavoin, Poijula sanoo.

Toisaalta rajoitustoimet nostivat esiin myös positiivisia puolia.

– Resilienssi ja hyvinvointi vahvistuvat, kun auttaa toisia. Avunsaajallekin tulee tunne, että hänestä välitetään ja yhteisöön kuulumisen tunne vahvistuu. Myös se lisää resilienssiä, Poijula sanoo.

Myös elämänasenteella on paljon merkitystä siihen, miten vastoinkäymisistä selviytyy. Optimismi auttaa yksilöä selviytymään sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

– Toivon lisäksi tärkeää on aktiivinen toimijuus eli se, mitä ihminen aktiivisesti itse tekee, jotta hänen toivomansa asiat toteutuvat.

Toivoon ja optimismiin liittyy oleellisesti hyväksyvä suhtautuminen itseen ja oman elämän tapahtumiin. Vaikeidenkin asioiden äärellä olisi tärkeää muistaa, millaisista vastoinkäymisistä on jo elämänsä aikana selvinnyt.

Optimismi ja toivo sekä aktiivinen toimijuus auttavat selviytymään.”

Myös koronaviruksen aiheuttamaan huoleen ja epävarmuuteen voi pyrkiä suhtautumaan armollisesti.

– Kun tilanne on hyvin aaltoileva ja asiantuntijoidenkin tarjoamat faktat ovat hyvin monitahoisia, kannattaa pysähtyä ja keskittyä hetki itseensä miettien, mitä tilanteessa voi itse tehdä ja mitkä ovat oman hyvinvoinnin perustarpeet, kehottaa tuore hallintotieteiden tohtori Valli.

Kun resilenttien ihmisten toimintaa epävarmoissa tilanteissa on tutkittu, on huomattu, että heillä on vahva luottamus siihen, että asiat järjestyvät.

– Jos ajatellaan resilienssin eri puolia, vaaditaan kestävyyttä ja epävarmuuden sietämistä. Siinä mielessä aktiivinen optimismi ja toivo sekä aktiivinen toimijuus auttavat selviytymään.

Poijulan tavoin myös Valli kannustaa ihmisiä optimismiin.

– Tähän sopii presidentti Mauno Koiviston uskomaton lause, jota siteerataan usein: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”

Kotimaisten kielten keskus:

Resilienssi tarkoittaa kykyä pysyä toimintakykyisenä vaikeissa muutostilanteissa ja palautua niistä.

Julkaistu Evento-lehdessä 4/2020.

Tilaa Evento!

Tilaa digilehti!