Rehtori: Läpinäkyvyyttä kokeilemalla yritysten johtokin nukkuisi yönsä paremmin

Yhteiskunnassamme vallitsee yhä kasvavampi vaatimus asioiden läpinäkyvyydelle. ”Kansalla on oikeus tietää” -ajattelutapa valtaa alaa ja myös yritystasolla henkilöstö odottaa ja jopa edellyttää asioiden läpinäkyvää käsittelyä.

Suoranaiset yrityssalaisuudet ovat luonnollisesti asia erikseen, mutta normaaliin päivittäiseen hallintoon liittyvät asiat ja niihin vaikuttavat perusteet halutaan tietää. Asetelma voi joskus olla haastava, sillä kaikkia ”ikäviä totuuksia” ei kaikissa tilanteissa haluta lausua julki ja taustalla olevat epäsuorat syyt, jotka ovat vaikuttaneet valittuun etenemistapaan, voivat jäädä pimentoon. Yritysjohdon rasitteena on lähes aina keskivertotyöntekijää paremmat ja laajemmat tiedot vallitsevasta tilanteesta. Tieto siis todella voi lisätä tuskaa, mikä lisää ymmärrystä niitä kohtaan, jotka eivät aina halua tietää.

Läpinäkyvyyden hyvä puoli on, että se lisää henkilöiden tasavertaista kohtelua ja nostaa motivaatiotasoa. Kun ei ole pelkoa piiloagendoista, kaikki energia voidaan keskittää tekemiseen. Voi myös hyvin kuvitella, että läpinäkyvyys lisää yhteisöllisyyttä ja sitä kautta kollektiivista innostusta. Yhdessä tekeminen on vahvasti päivän melodia ja varmasti on niin, että jonkintasoinen läpinäkyvyys on yhdessä tekemisen ehdoton vaatimus.

Toisaalta läpinäkyvyys myös haastaa. Läpinäkyvyyttä vaativien tahojen pitää myös itse olla valmiita avaamaan omia tekemisiään ja niiden kautta syntyviä tuloksia. Kuten niin moni muu asia elämässä, läpinäkyvyyskin on kahdensuuntaista. Asiantuntijaorganisaatioille on valitettavan tyypillistä, että yritysjohdolta vaaditaan läpinäkyvyyttä, mutta henkilötasolla asiantuntijat eivät aina ole valmiita avaamaan omia tekemisiään. Avaamisen jälkeen tulee vielä kehittyneempi taso, joka pelkän avaamisen lisäksi edellyttää aktiivista osaamisen ja tiedon jakamista. Organisaatiot, jotka onnistuvat pääsemään tälle korkeimmalle tasolle, ovat tulevaisuuden voittajia. Niillä on muita organisaatioita enemmän kykyä kohdata alati muuttuvan maailman monitahoisia haasteita. Niillä on tuota kuuluisaa resilienssiä. Kaikki kunnia yksittäisille asiantuntijoille ja heidän keksimilleen ratkaisuille, mutta useimmat tutkimustulokset kertovat joukkovoiman ylivertaisuudesta – kunhan se vain saadaan suunnattua yhteisesti tiedostettuun suuntaan.

Monet pitävät sosiaalista mediaa jonkinlaisena läpinäkyvyyden mittarina. Itselleni sosiaalinen media edustaa jonkinlaista kevyttä pintatasoa, jolla asiat halutaan saada näyttämään tietynlaiselta. Sosiaalisen median suuri haaste on myös sen heimoontuneisuus. Samanhenkiset pönkittävät kanssasisartensa tai -veljiensä ajatuksia ja yhdessä eletään omassa kuplassa. Haasteeksi siis muodostuu kriittisten ja omasta ajattelusta poikkeavien viestien puute. Itse kullekin on erittäin terveellistä kuulla näkemyksiä, jotka menevät täysin eri suuntaan kuin oma ajattelu. Vanhalle perinteiselle väittelykulttuurille löytyisi yhteiskunnassamme tilaa liian yleisen juupas-eipäs -keskustelun sijaan – kuitenkin sillä lisäkaneetilla, että vain asioiden tulisi riidellä, ei ihmisten. Länsimaiseen demokratiaan ei kuulu vihakampanjat ja/tai suoranainen uhkailu.

Läpinäkyvyyteen liittyy myös hyvin käytännönläheinen haaste. Monet yritysjohdon käsittelemät asiat ovat varsin monitahoisia ja niihin liittyy erittäin suuri määrä sekä konkreettista materiaalia että hiljaista tietoa. Näiden tietojen avaaminen kaikessa laajuudessaan kaikille asianosaisille ei käytännössä ole mahdollista. Joudutaan tekemään valintoja, jotka ovat aina sekä subjektiivisia että tilannekohtaisia. Jos läpinäkyvyys on ikäänkuin suodattimen takana, voidaan oikeutetusti esittää kysymyksiä läpinäkyvyyden aitoudesta. Olen usein myös miettinyt, miten täydellisen läpinäkyvyyden nimeen vannova yritys toimii hypoteettisessa tilanteessa, jossa se käy alustavia tunnusteluja yritystoimintansa myymisestä jollekin uudelle osapuolelle..? Joko olen turhan kyyninen ja yritys ilman muuta informoi työntekijöitänsä vallitsevasta tilanteesta tai sitten läpinäkyvyyteen tulee pieni neuvottelujakson yli menevä tauko... Aika usein elämässä bumaga on bumaga ja praktika on praktika.

Yhteiskuntamme läpinäyvyys tulee joka tapauksessa lisääntymään. Teknologinen kehitys, viestinnän reaaliaikaisuus sekä ennen kaikkea ihmisten vaatimukset nopeuttavat tätä kehitystä. Parasta on siis aina lähteä siitä perusajatuksesta, että kaikki asiat voivat tulla kaikkien tietoon. Näin toimiessa ja ylimääräisistä juonikuvioista luovuttaessa yritysjohtokin nukkuu yönsä paremmin.

Blogin kirjoittaja KTT, dosentti Teemu Kokko toimii Haaga-Helia ammattikorkeakoulun rehtorina. Vapaa-aikanaan hän pohtii asiakkuuksiin, palvelukehitykseen ja yritysten toimintaan liittyviä ilmiöitä.