Kun Evento Awardsin puhujasarjojen voittajat kokoontuvat MySpeakerin toimistolla, ei tarinoinnista ole tulla loppua. Niin käy, kun puhuu itselleen tärkeistä aiheista.

Patrick ”Pata” Degerman matkustaa työkseen viidakoissa ja napa-alueilla. Matkoilla omakohtaisesti todistettu ilmiö on pannut seikkailijan puhumaan entistä kiivaammin ilmastonmuutoksen hillitsemisestä.

Arman Alizad on viimeiset kymmenen vuotta kertonut maailman ihmisten tarinoita televisiossa. Puhetilaisuuksissa hän madaltaa samoilla kertomuksilla eri kulttuurien ja ymmärrystasojen välissä olevia muureja.

Perttu Pölönen puolestaan avaa suunsa aiheista, joista ei hänen mielestään ole puhuttu tarpeeksi. Hän puhuu muun muassa tulevaisuuden taidoista, muutoksen esteistä ja inhimillisestä markkinoinnista.

Yksi on kuitenkin kaikille yhteistä.

– Jos puhujalla ei ole hauskaa, yleisölläkään ei ole hauskaa. Puhujan oma innostuneisuus näkyy ja kuuluu. Kun puhut siitä, mihin uskot, kaikki tulee luonnostaan, eikä pidä ”muistaa matskuja”, Pölönen kiteyttää.

Omalla tontilla

Koulutusten, kokousten, kickoffien ja muiden yritystapahtumien lisäksi puhujia kutsutaan mitä moninaisimpiin tilaisuuksiin kouluista vanhainkoteihin.

Globaali vaikuttaja Patrick ”Pata” Degerman
Seikkailija ja löytöretkeilijä, joka puhuu uusien
ajattelu- ja toimintamallien puolesta,
ilmastonmuutosta vastaan.

– On hyvä koulu käydä koulussa, Degerman sanoo viitaten etenkin yläasteen haastavuuteen puhepaikkana.

– Erikoisin keikkani on tainnut kuitenkin olla luento, jonka pidin saunassa yhdelle kuulijalle.

Oli yleisöä yksi tai monta tuhatta, tulee puhujan asemoida itsensä sopivan lähelle, mutta silti riittävän kauas kuulijasta.

– Kuulijoiden tontille ei kannata hypätä. Hyvä puhuja maalaa maailmasta sopivan isoa kuvaa ja deliveroi asiansa niin, että yleisö saa keksiä sen itse, Pölönen linjaa.

Kuulijat saattavat olla alussa hyvinkin varauksellisia. Nuori pojankloppi tai pitkältä viidakkoreissulta vasta kotiutunut seikkailija voi olla outo lintu kokeneiden ja korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden keskellä.

– Ennakkoluuloinen yleisö on puhujalle jossain määrin jopa parempi lähtökohta, koska heidät on helpompi yllättää, on Pölönen huomannut.

Yhtä puhujan tulee kuitenkin välttää – yleistämistä. Se, että puhuja edustaa esimerkiksi tiettyä ikä- tai ammattiryhmää, ei tarkoita, että hän puhuu kaikkien kaltaistensa puolesta. Myöskään se, että puhuja osaa puhua, ei tarkoita, että hänellä on sanottavaa kaikesta.

– Omien rajojen tunteminen on tärkeää. Toisaalta me puhumme omista kokemuksistamme, jotka ovat aina totta meille itsellemme, kolmikko pohtii.

Uudenlainen keskustelukulttuuri

Suomalainen keskustelukulttuuri on kokenut viimeisten vuosikymmenten aikana merkittävän muutoksen. Samalla puhuja-ala on lyönyt läpi ja tullut tutummaksi myös suurelle yleisölle.

Muutoksentekijä Perttu Pölönen
Moniosaaja, joka puhuu tulevaisuuden
mahdollisuuksista, työelämän uusista tarpeista ja
koulutuksen rohkeasta suunnittelemisesta.

– Minun ikäistäni nuorta ei olisi vielä vuosituhannen alussa pyydetty puhumaan sellaisiin paikkoihin kuin nyt, 25-vuotias Pölönen toteaa.

– Asiantuntijuus on ollut perinteisesti tietyn näköistä, muotoista ja kuuloista, ja puhumaan on päässyt statuksella. Nykyään muotti ei ole enää yhtä tiukka. Ymmärrys siitä, että nuorella tai oman alan ulkopuolisella puhujalla voi olla jotain annettavaa, on lisääntynyt.

Ajatus yleisön edessä puhuvan henkilön opettajuudesta on silti yhä syvällä suomalaisuudessa. Lavalla esitettävää asiaa kyseenalaistetaan vain vähän, blogialustalla esiin tuotavat teemat herättävät sen sijaan kiivastakin keskustelua.

– Kritiikkiä on helpompi kirjoittaa nimimerkin takaa kuin antaa suoraan yleisön edessä – tosin esimerkiksi Italiassa puhujan on välillä vaikea saada suunvuoroa omassa esityksessään, Degerman huomauttaa.

Alizad moittii nettikirjoittelusta tuttua mantraa, jossa liekinheittimet kaivetaan esiin ensimmäisestä poikkipuolisesta ajatuksesta.

– Minä sanon aina, että jos olette eri mieltä asiasta, menkää kahville. Kasvokkain keskustellessa ymmärryksen taso muuttuu. Ihmisten sijaan riitelevät vain asiat.

Jäävuoren huippu

Kun Alizad puhuu yleisölle, hän kertoo kokemuksista ja hetkistä.

Tarinankertoja Arman Alizad
Sankaritarinoiden suurfani, joka puhuu
elämästä ja sen käännekohdista omakohtaisten
kokemustensa kautta.

– Haluan välittää kuulijoilleni nuotio-tarinafiiliksen. Haluan, että he kokevat kuuntelemalla täsmälleen saman, jonka minä olen kokenut.

Kokemuksen uudelleen jakaminen vaatii huolellista henkistä valmistautumista. Lisäksi puhujan tulee ymmärtää, kenelle hän on puhumassa ja mitä häneltä odotetaan – siihenkin tarvitaan oma määränsä ennakkotyötä.

– Kun huomioidaan myös esitystä seuraava arviointiprosessi ja jälki-markkinointi, on itse luento vain jäävuoren huippu, Degerman tietää.

– Tärkein kysymys on kuitenkin se, mitä saliin jää, kun puhuja astuu kaikkensa antaneena alas lavalta. Jätänkö jälkeeni sen, mitä asiakas haluaa minun jättävän? Mitä kuulija miettii himaan lähtiessään?

Varmuutta, värejä ja laajempaa ymmärrystä

Mutta eikö kaiken voisi kuitenkin vain hoitaa itse ja omalla väellä? Rahaakin säästyisi.

– Ehkä, mutta hyvä puhuja on varma kortti, pöytään lyöty ässä ja vakuutus onnistuneesta, ammattimaisesta tapahtumasta. Esiintymään tottunut puhuja tuo tilaisuuteen laadukasta sisältöä ja varmistaa halutun viestin perillemenon, Degerman sanoo.

Pölönen kuvailee puhujaa kuin pensse-liään heiluttavaksi taidemaalariksi.

– Puhuja saatetaan pyytää paikalle, koska halutaan vastauksia, mutta sen sijaan, että antaisin vastauksen, kerron näkökulmia puolesta ja vastaan – siis annan kuulijoille värejä, sävyjä ja nyansseja.

Alizad on samoilla linjoilla.

– Ympärillämme on paljon rinnakkaistodellisuuksia, joita emme pysähdy pohtimaan. Minun keikallani on mahdollisuus laajentaa omaa ymmärrystään ja nähdä sen oven taakse, jota normaalisti ei tule avattua. Minä olen sen oven avannut ja voin kertoa, miten se on muokannut minun maailmankuvaani, toteaa esimerkiksi palkkamurhaajan seurassa aikaa viettänyt mies.

– Nykykeskustelukulttuurin pahin syöpä on se, että ymmärtäminen nähdään hyväksymisenä. Ne ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa. Toivon, että luentojeni jälkeen tämä ero olisi selvempi. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, mutta asioita voi yrittää ymmärtää.

Ennen kaikkea hyvä puhuja auttaa kuulijoitaan avautumaan uusille ajattelu- ja toimintatavoille.

– Parasta on, jos kuulijat ovat esityksen jälkeen ymmärtäneet ongelman paremmin, vastaukset kun ovat heillä yleensä jo olemassa, Pölönen päättää.

www.myspeaker.fi