Pieni festariopas järjestäjille ja vähän vieraillekin

Kesä on täällä kuten mitä moninaisemmat kesätapahtumat ja festivaalit. Järjestöt ovat suunnitelleet tapahtumia jo koko kalenterivuoden tuodakseen vieraille iloa ja elämyksiä koko rahan edestä.

Moni toteuttaa mielellään tapahtuman toisenkin kerran, ja sitä varten tarvitaan tuottoa. Suomen sään ohella on paljon tekijöitä, mitkä voivat vaikuttaa yleisön liikehdintään ja tyytyväisyyteen. Vierailin viime kesänä Madridin Mad Cool -festivaaleilla. Vuoden suurimpiin festivaaleihin kuuluva tapahtuma näytti paperilla mainiolta, mutta kolmen päivän aikana koin niin monia organisointiongelmia, että päätin kirjoittaa tässä pienen festarioppaan järjestäjille – ja vähän vieraillekin.

Ilmeisesti teknisten vaikeuksien takia rannekkeiden saanti ja sisäänpääsy myöhästyivät kaksi tuntia. Vajaa 80 000 ihmistä jonottivat 32 asteessa auringon alla jopa neljä tuntia. Viimeisen kahden kilometrin pätkälle ei saanut enää tuoda omia vesipullojakaan. Seuraavan päivän lehtien mukaan ihmisiä oli pyörtyillyt ja ensiaputoimintakin oli puutteellista. Järjestäjät olivat aliarvioineet massan liikkumisen ja lipunvaihtoasioinnin ajan täysin. Monet alkuillan bändit soittivat tyhjälle festivaalialueelle, jos soittivat sitten ollenkaan.

Itse olin kokeneempana ja varttuneempana festivaalikävijänä osittain varautunut yllätyksiin. Hankkimani VIP-lipun turvin pääsin alueelle vain kahden tunnin jonottelun jälkeen. Koska ihmiset eivät olleet saaneet mitään juodakseen tuntikausiin, jonotettiin seuraavaksi baareihin. 30–50 metrin jonot matelivat. Positiivista oli, että nuori henkilökunta oli iloista ja seurallista. Tosin mielestäni tuossa tilanteessa ei ylimääräisiä höpötellä vaan juotetaan janoiset. Baarinrakentajalle neuvoksi: pidä tuotevalikoima yksinkertaisena. Yksi koko olutta, sama kuppi kaikille juomille, jos mahdollista. Vaivalloisemmille tuotteille omat myyntipisteet, ehkä eri sijainteihin.

Mad Coolissakin maksukorttipäätteet päättivät olla h-hetkellä toimimatta. Yritä valita pomminvarma teknologia, ja vaadi tukihenkilö paikalle päivystämään teknisten ongelmien varalta. Kouluta tai vaadi työntekijöiltä vähimmäinen perusosaaminen oluthanan ja kassan käytöstä. Täydellistä olisi, jos he saisivat opastuksen alueen muistakin toiminnoista, kuten missä sijaitsevat vessat, lavat, uloskäynti, ensiapu, palokunta ja niin edelleen. Maksuttomia vesipisteitäkin 80 000 vieraalle olisi hyvä rakentaa enemmän kuin yksi, lisäksi merkata se festivaalioppaan karttaan oikeaan kohtaan. Jokaisella työntekijällä on älypuhelin mukana, ja nykyään verkko toimiikin väenpaljoudessa. Käykää työntekijöiden kanssa läpi, mistä informaatio löytyy.

Älä neuvottele asiakkaan kanssa viinan määrästä tai hinnasta.

Baarityöskentelijä, luo päähäsi järjestys asiakkaista, ja palvele heitä tällä reilulla logiikalla, äläkä poukkoile palvellen asiakasta siellä ja toista täällä. Älä neuvottele asiakkaan kanssa viinan määrästä tai hinnasta. Kaikki tämä hidastaa ja hankaloittaa omaasi ja kollegoidesi työtä. Aina löytyy vääräleukoja, jotka yrittävät tinkiä. Hinta ja määrä on kaikille sama eli se, mitä hinnastoon on kirjoitettu. Baarien jäähuolto toimi tosin Mad Coolissa todella hyvin.

Toisena päivänä sisäänpääsy sujui jo paremmin, ja auringossa kylpevälle kansalle oli järjestetty lisää virvoitusta. Kahden kilometrin matkalle oli lisätty vesipisteitä juomiseen ja suihkutteluun, kuten myös vessoja. Itse festivaalialueella kiertelivät oluenmyyjät säiliöreppuineen. Se ei taida vielä Suomen lainsäädännön puitteissa onnistua. Mad Coolissa oli esiintyjiä todella paljon, ehkä hieman liikaakin. Liian tiukka aikataulu aiheutti ongelmia ja Massive Attack päätti jättää esiintymättä, koska lavat oli rakennettu liian lähekkäin toisiaan. Franz Ferdinandin rokki rämisi liian kovaa taustalla. Hieman mietitytti, kun liikuntaesteisille ja muille erityisvieraille oli rakennettu korotettu lava aivan vahvistintornin viereen. Viimeisillään raskaana oleva nainen nautti siellä konsertista, kun minullakin viiden metrin päässä puntit tutisi basson tärisyttäessä maata ja taivasta. Ainakin vauva pääsi hyvän musiikin makuun jo ajoissa.

Jos aiot käyttää jonkinlaista panttisysteemiä muovimukeissa ja muissa astioissa, niin yritä järjestää se mahdollisimman helpoksi asiakkaille. Ota myös huomioon, että parhaimmastakaan systeemistä huolimatta illan pimetessä ja tunnelman tiivistyessä alue tulee olemaan täynnä roskia ja mukeja. Vaikka Mad Coolissakin oli ripoteltu runsaasti jätevaunuja pitkin ja poikin, niin illan pääkonserttien jälkeen tekonurmikenttä oli hurjan näköinen. Sinänsä aika toimivan oloinen muovinurmikenttäkin sitten kuulemma aiheutti sähköiskuja osalle kävijöistä.

Kolmantena päivänä aloin itsekin tuntea jo hieman väsymystä, mutta vielä oli monta bändiä esiintymättä. VIP-lippuni oikeutti pääsyn lavan etualalle rakennettuun karsinaan, mistä esityksiä oli väljempi katsoa ilman yleisömassan puristusta, saatikka saapumista tunteja ennen konserttia. Kokemukseni mukaan kaikki karsinassa olivat varttuneempia, eri bändien pitkäikäisempiä faneja ympäri maailmaa eikä yhteistyökumppanien kutsumia edustusvieraita. Silti alueen kutsuminen VIP-aitioksi oli omiaan aiheuttamaan närää yleisössä ja jopa esiintyjissä. Ehkä joku neutraalimpi nimi mukavuudenhaluisille lojaaleille ja innokkaille faneille kuulostaisi solidaarisemmalta.

Josh Homme, Queens of the Stone Age -yhtyeen provosoiva nokkamies aiheutti jännitystä yllyttäessään yleisöä ryntäämään eteenpäin ja sisään karsinaan. Hän uhosi myös järjestysmiehille, että päästäkää heidät sisään tai en jatka soittamista. Järjestysmiehet hallitsivat episodin kunnialla ja evakuoivat karsinasta myös halukkaat uhatuksi tunteneensa tehokkaasti. Mielestäni artistilta erittäin vastuutonta asettaa järjestysmiehet tahallaan vielä painostavampaan tilanteeseen. Sama herra esiintyy myös Eagles of Death Metal -yhtyeessä, mikä taitaa olla tunnetuin Pariisin Bataclan-salissa sattuneesta massa-ampumisesta. Erilaiset VIP-karsinat taitavat rassata esiintyjiä laajemminkin festivaaleilla. He ovat ihmeissään, kun lavan edustalla on vielä tyhjää tilaa. Tämä kuulemma vaikuttaa lataukseen ja performanssiin. Vai ovatko he vain kateellisia isommille artisteille, joiden aikana tyhjää tilaa on turha kuikuilla?

Festivaalikävijälle vinkiksi, että lue festivaalin kotisivuilta, miten paikalle kannattaa saapua, mitä saa ja ei saa ottaa mukaan tai tehdä. Sitten tietysti tarvitset mukavat ja kestävät kengät, vaihtelevan sään mukaiset vaatteet, maksukorttien lisäksi käteistä mukaan, mielellään pieniä seteleitä. Suomessa myös hyttyskarkoitetta ja lapaset. Me varttuneemmat voimme tarvita ehkä myös lihasvoiteita ja särkylääkkeitä. Lisäksi reppuun roppakaupalla kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta, urheilumieltä, lähimmäisenrakkautta ja musiikin iloa!

www.madcoolfestival.es

Kirjoittaja toimii ravintola-ammattilaisena Zürichissa. Aiempina kausina hän on edustanut Helsingin ohella Kööpenhaminan, Lontoon ja Pietarin ravintoloissa.