Perfektionismin käyttöohjeet

Täydellisyyden tavoittelusta on hyötyä, kun tähdätään mahdollisimman hyvään laatuun. Haaste piilee rajanvedossa – missä kohtaa perfektionismin hyödyt kääntyvät haitoiksi ja miten opitaan pysymään valoisalla puolella?

Luin amerikkalaista tutkimusartikkelia lisääntyvästä perfektionismista ja siitä, kuinka se ajaa nuoria epätoivoon. Aluksi perfektionismi näyttää valoisan puolensa: Se auttaa olemaan tunnollinen eli organisoitunut, tehokas, luotettava ja kurinalainen. Pikkuhiljaa neuroottisuus pyrkii peittoamaan tunnollisuuden. Täydellisyyden tavoittelu muuntuu virheettömyyden vaatimukseksi, ja tunneskaalaa alkavat hallita syyllisyys, häpeä, kateus ja ahdistus. Seuraukset voivat olla vakavia.

Miten perfektionismin saisi pidettyä aisoissa, hyvää palvelemassa? 

Kiitos Aristoteleen, perfektionismia on pidetty myös inhimillisen kehityksen ajurina. Virheettömyyden sijaan täydellisyyden tavoittelulla on historian saatossa tarkoitettu sinnikästä pyrkimystä optimaaliseen hengen, mielen, kehon ja materian laatuun, siis mahdollisimman hyvään elämään. Samat tavoitteet ajavat meitä nykyisinkin, mutta ankara kilpailu sekä kiiltokuvaelämää korostava sosiaalinen media vääristävät keinoja pyrkiä tavoitteeseen. Suunta muuttuu, kun hyväksymme uudelleen, että täydellisyys on kokonaisuutta. Jalostuminen ”paremmaksi” tapahtuu matkan varrella myötä- ja vastamäissä. Valmista ei tule koskaan, ja siksi elämää kutsutaan matkaksi, ei päämääräksi.

Täydellisyyden tavoittelu siis kannattaa, jos se yllyttää saavuttamaan päämäärän annetussa aikarajassa ja tavoitelluin tuloksin. Se kannattaa, jos päädymme hyödyntämään luontaisia lahjojamme ja omaa henkistä potentiaaliamme täydemmin. Parhaimmillaan perfektionismi lisää elämänlaatua ja edistää hyvinvointia, mutta tämä edellyttää, että perfektionismilla tarkoitetaan maltillista pyrkimystä tilaan, jossa suusta karkaavat ilmaisut kuten ”minulla on tyytyväinen olo” ja ”riitän juuri tällaisena”.  On ok tavoitella täydellistä suoritusta, kunhan samalla varmistaa, että tavoittelu tuntuu itseä ja muita kohtaan reilulta ja mielekkäältä.

Juuri siinä menee raja. Peli on vihellettävä poikki viimeistään silloin, kun huomaa, että tavoitteiden saavuttaminen ei enää riitä, mikään ei enää ole kyllin hyvää, aikaansaannokset vähenevät, itsevarmuus rapautuu ja ihmissuhteet kärsivät. Perfektionismi on ok sillä ehdolla, että täydellinen tarkoittaa täyttä, kokonaista, sellaista, jossa on kaikki sävyt, valot ja varjot. Olipa kyse ulkoisesta olemuksesta, osaamisesta tai persoonasta, täydellisyys on aina myös rosoisuutta ja keskeneräisyyttä.

Tässä apuja arkeen:

  • Viimeistele vähemmän, jotta saat aikaan enemmän.
  • Anna itsellesi aikaraja ja opettele päästämään irti, kun aika tulee täyteen. Samalla keskittymiskyky ja tehokkuus lisääntyvät.
  • Huomaa ja hyväksy omat ja muiden aikaansaannokset, pienetkin.
  • Sano kiitos itsellesi ja muille.
  • Priorisoi ja hyväksy, että joissakin asioissa riittää, kun homma on hoidettu riittävän hyvin.
  • Elä kuten taiteilija, joka hylkää teoksensa, jottei viimeistelisi sitä pilalle.
  • Rakasta ehdoitta itseäsi ja muita, koska täydellisyyteen kuuluu koko paketti.

Pirkko Tavaila on työyhteisövalmentaja, mentori, inspiroija ja suunnannäyttäjä. Hänen ammatillinen missionsa on lisätä yritysten ja yksilöiden kestävää kukoistusta. Liiketoimintaosaajana ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ammattilaisena Pirkko osaa tukea kiireessä puurtavia asiakkaitaan niin, että elämänilo, elinvoima ja rauha ovat läsnä myös arjessa.

Kuva: Nina Kaverinen