Paranna työyhteisöä – aloita itsestäsi!

Yhteiskunnan muutokset heijastuvat pieniin ja suuriin työyhteisöihin, ja moni pelkää asemansa puolesta. Pitkän polun yritysmaailmassa kulkenut hyvinvointivalmentaja Kaija Pitkäniemi kertoo, miten jokainen voi vahvistaa oman työporukan henkeä. Ensimmäinen neuvo kuuluu: katso peiliin.

 Kaija Pitkäniemestä tuli hyvinvointivalmentaja kantapään kautta. Viisitoista vuotta matkailualalla ja vuosikymmen it-alalla herättivät paljon ajatuksia työelämästä ja ihmisten hyvinvoinnista.

– Viimeisimmässä työssä olin epämukavuusalueella, sillä en kokenut olevani oikealla alalla. Yritysmaailma tuli tutuksi, ja huomioni kiinnitti erityisesti se, kuinka ihmiset suorittavat työtään harmaina ja stressaantuneina.

Lopulta Pitkäniemi löysi oman juttunsa: ystävä oli käynyt coaching-kurssin, ja se tuntui kiinnostavalta vaihtoehdolta tulevaisuuden ammatiksi. Pitkäniemi perusti oman yrityksen ja ryhtyi tarjoamaan yksilöille ja yrityksille sitä, mikä yritysmaailmasta tuntui puuttuvan: pehmeitä arvoja.

– Henkisille voimavaroille on todella kysyntää, sillä tällä hetkellä sekä kotimaiset että globaalit muutosvoimat ovat niin merkittäviä: on lamaa, pakolaiskriisiä ja yritysten uudelleenjärjestäytymistä. Suurten mullistusten edessä ihmiset kokevat pelkoa, sillä he eivät voi kontrolloida tapahtumia. Minun sanomani on, että elämää ei voikaan hallita – mutta itseään voi.                                 

Pitkäniemi uskoo, että vahvalla itsetuntemuksella varustettu ihminen löytää tasapainon suurtenkin mullistusten keskellä. Siksi ihmisten pitäisi keskittyä enemmän itsetuntemukseen ja vähemmän erilaisten sosiaalisten roolien ylläpitämiseen.

Tunneköyhä työelämä

On selvää, että kaikilla ihmisillä on omat sosiaaliset roolinsa. Pitkäniemi on kuitenkin huomannut, että harva on valmis miettimään, mitä omien roolien takaa oikeastaan löytyy. Heikko itsetuntemus saa ihmiset käyttäytymään työelämässä kuin päättömät kanat. Pitkäniemi antaa esimerkin.

– Jos esimies ei tunne itseään, hänen on vaikea päästä perille alaistensa hyvinvoinnista. Johtamisen edellytys on se, että tuntee itsensä ja uskaltaa kantaa vastuun kaikissa tilanteissa. Jos esimies ei tunne omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan, hän ei osaa välttämättä delegoida tehtäviä oikein, eikä luota alaisiinsa.

Kuinka hyvinvointivalmentaja sitten suhtautuu niihin, jotka julistavat tuntevansa kyllä itsensä? Pitkäniemi hymyilee: moni luulee tuntevansa. Koulutuksissa on usein paljastunut, että ihmiset eivät välttämättä tunnista omia käyttäytymismallejaan.                                                          

Kerran Pitkäniemi kävi läpi erään valmennusryhmänsä kanssa erilaisia pelkomalleja. Pelkomallit ovat käyttäytymismalleja, jotka ottavat vallan silloin, kun ihminen on yllättävässä ja epävarmassa tilanteessa. Pitkäniemi pyysi ryhmän jäseniä miettimään, miten kukin reagoi uhkaaviin impulsseihin. Vaikka yleisesti ajatellaan, että kaikissa ihmisissä esiintyy olosuhteista riippuen useitakin eri pelkomalleja, kaksi ryhmäläistä sanoi, etteivät he käyttäydy minkään annetun mallin mukaisesti.

– Seuraavana päivänä harjoittelimme kuitenkin palautteenantoa. Kun samat ihmiset saivat palautetta, he alkoivat yhtäkkiä käyttäytyä ylimielisesti kritisoiden – täysin erään pelkomallin mukaisesti. Silloin sain tilaisuuden kysyä, mikäköhän pelkomalli tässä puhuu.              

Työyhteisöjen ilmapiiriä ei ainakaan auta se, että inhimillisille tunteille on niin vähän tilaa. Vaikka työssä keskitytään asiasisältöihin tunteiden sijaan, tunteet eivät lakkaa olemasta olemassa.

– Suomalaiseen työelämään eivät kuulu juurikaan inhimilliset tunteet. Jos tunteita ei tunnisteta, yhteisössä ei ole myöskään tilaa henkiselle kehitykselle.

Palaute on lahja

Muilla ihmisillä on merkittävä rooli itsetuntemuksen vahvistamisessa; olemme toinen toistemme peilejä. Kun työkaveri ärsyttää, on syytä pohtia, mistä todella on kyse.   

– On aika yleistä, että ihmiset ärsyyntyvät piirteestä, joka löytyy myös itsestä, mutta sitä ei
ole tunnistettu tai myönnetty itselle. Kun on rehellinen itselleen, on toisenkin heikkoudet helpompi hyväksyä.

Entäpä, jos ärsytys herääkin kollegan epäreilusta käyttäytymisestä? Muutoksen hetkellä ihmisten huonoimmat piirteet usein korostuvat – kuka kontrolloi ja manipuloi hienovaraisesti, kuka käännyttää työkavereita toisia vastaan vahvistaakseen omaa asemaansa, kuka jättää puuttumatta työpaikkakiusaamiseen säilyttääkseen työpaikkansa. Miten parantaa työilmapiiriä tilanteessa, jossa työkaverin käytös aiheuttaa hallaa koko yhteisölle?

– Ihmiset eivät usein uskalla antaa palautetta toisen käyttäytymisestä, koska pelkäävät että toinen suuttuu, kantelee tai puhuu pahaa. Pelko on ymmärrettävä, mutta oma kokemukseni asiasta on toinen: vastaanottaja onkin kiitollinen, koska kukaan ei ole aikaisemmin puhunut suoraan. Joskus on nähty, että palautteen kohde onkin purskahtanut itkuun, pyytänyt anteeksi ja kertonut, että yksityiselämässä on rankkaa.        

Pitkäniemi korostaa, että haukkuminen ja syyllistäminen eivät vie pitkälle. Paras tapa antaa palautetta on puhua omasta puolesta ja omista tunteista käsin.

– Kannattaa puhua heti, kun jotain on tapahtunut, ei kasvattaa omaa ärsytystä kuukausia. Aloita vaikka sanomalla, että ”musta tuntuu ikävältä, kun käyttäydyt noin”. Kukaan ei voi tulla sanomaan, että ihmisen tuntemat tunteet eivät olisi totta ja oikein.

Palautteen kohde voi loukkaantua ja suuttua suorasta palautteesta, vaikka se ilmaistaisiin rakentavassa hengessä. Palaute kannattaa silti antaa, sillä sanat jäävät kuplimaan alitajuntaan. Ihminen saattaa palata myöhemmin miettimään, oliko työkaverin mielipiteessä sittenkin totuuden siemen. Parhaimmillaan rehellinen palaute voi rakentaa kollegoiden välille vankan luottamuksen.

– Ihmisten pitäisi uskaltaa sanoa rohkeammin. Kun annat palautetta, annat lahjan. Samalla otat vastuun omasta viihtymisestäsi, sen sijaan että loukkaannut työkaverillesi ja alat pikku hiljaa keräämään sisääsi katkeruutta. Tämä pätee kaikkiin ihmissuhteisiin: emme voi olettaa että ympärillämme olevat ihmiset osaisivat lukea ajatuksemme.        

Lamauttava kiire

Yleisin tekosyy huonolle työilmapiirille on kiire. Ihmiset keksivät olevansa niin kiireisiä, ettei työyhteisöstä tai itsestä ehditä pitämään huolta. Pitkäniemi kuitenkin painottaa, että hyvinvoivat ihmiset ovat parasta mahdollista työvoimaa, kun taas ylistressaantunut henkilöstö on usein joustamatonta ja negatiivista.

– Yhteiskunnan tahti on hirvittävän kova, ja se aiheuttaa ihmisissä lamaantumista ja menneiden haikailua. Jäädään odottamaan mennyttä, vaikka on aivan selvää, että mennyt ei tule takaisin. Silloin on suuri kiusaus hakea syyllistä omalle pahalle ololle ulkopuolelta. Tasapaino ei kuitenkaan löydy muita syyllistämällä. Ihminen, joka rakastaa itseään, on muitakin kohtaan ymmärtäväisempi. Itsensä rakastaminen ja itserakkaus ovat kuitenkin kaksi aivan eri asiaa – jälkimmäisiä egoilijoita on täällä jo aivan tarpeeksi.

 NÄIN PARANNAT TYÖPAIKAN ILMAPIIRIÄ:

  • Puhu omasta puolestasi. ”Minusta tuntuu pahalta, kun toimit noin” on parempi kuin ”olet asiaton tyyppi”.
  • Keskustele heti. Palautteen teho kärsii, jos se annetaan viikkoja tapahtuneen jälkeen.
  • Edistä omaa viihtymistäsi parhaasi mukaan. Jos viihdyt huonosti, keskustele kollegan, luottamusmiehen ja/tai esimiehen kanssa.
  • Jos työpaikalla on tukala ilmapiiri, punnitse omaa rooliasi työyhteisössä. Miten voit tukea hyvää työilmapiiriä omalta osaltasi?
  • Keskustele, älä syyllistä. Vastapuoli tuntee varmasti olonsa uhatuksi, jos keskustelu aloitetaan syytelistalla.
  • Kun toinen ihminen antaa sinulle palautetta, älä tyrmää ajatusta heti, vaan mieti, onko kollegasi oikeassa.

Kuka?

+     Kaija Pitkäniemi

+     Hyvinvointivalmentaja, puhuja, bloggaaja.

+     Suorittanut muun muassa
       Tasapainon Avaimet® -kouluttajakoulutuksen.

+     Tehnyt töitä 15 vuotta matkailualalla, 10 vuotta it-alalla,
       neljä vuotta itsenäisenä yrittäjänä.

+     Asuu Fiskarsissa, jossa järjestää retriittejä yrityksille ja muille ryhmille.