Pääkirjoitus on kirjoitettu lehteen, joka meni painoon 5. maaliskuuta.

Osa toimi pakon sanelemana, osa painoi varmuuden vuoksi hätäjarrun pohjaan, mikä heijastui välittömästi pörssikursseihin ja liiketoimintaan. Ympäri maailmaa ryhdyttiin peruuttamaan ja siirtämään tapahtumia. Vaikutukset ulottuvat yleisön ja osallistujien lisäksi tapahtumapaikkoihin, myös työntekijöihin ja alihankkijoihin.

Maltilliset odottelevat tilanteen kehittymistä ja kuuntelevat viranomaisia. Osa arvioi maineriskiä. Mielletäänkö tapahtuman peruuttamatta jättäminen välinpitämättömyydeksi vai vastuullisuudeksi, joka sai yllättäen uuden ulottuvuuden? Onko tapahtuman lykkäämisessä tai peruuttamisessa kyse hätävarjelun liioittelusta vai todellisen uhkan torjumisesta? Riittävätkö varotoimenpiteet paikan päällä? Mikä taho ja millä meriiteillä on riittävän pätevä arvioimaan riskit?

Mikä taho on riittävän pätevä arvioimaan riskit?”

Päätöksenteko poikkeus- ja kriisitilanteissa edellyttää laajaa riskien kartoitusta. Koska kriisiin perehtyneiden asiantuntijoidenkin on vaikea antaa tarkkoja ennusteita, päätökset on tehtävä sillä hetkellä käytettävissä olevalla tiedolla. Esimerkiksi Yhdysvaltain Hätätilavirasto tarjoaa verkkosivuillaan tapahtumanjärjestäjille koottua tietoa kriisinhallinnan ennakointiin.

Ennakointi ja varasuunnitelmien läpikäynti jo suunnitteluvaiheessa on samanlaista alkuviisautta, josta Futuricen Kalle Tuomi ja Firan Tero Vanhanen kirjoittivat työkulttuuriaiheisessa blogissaan. Ajoissa tehdyt virheet edustavat alkuviisautta, kun myöhässä havaitut virheet johtavat jälkiviisauteen, he korostavat. Olennaista on, mitä sopimusehtoihin kirjataan peruutusehdoista. Jälkikäteen on työlästä ja kallista puida epäselviä sopimuksia juristien välityksellä. On selvää, että tapahtumat huutavat tulevaisuudessa kattavampaa vakuutusturvaa. Maailmalla vastuuvakuutusten ottaminen on yleisempää, joskin ne ovat tyyriitä. Tärkeintä on, ettei usko kohtaamisten voimaan horju.

 

Heli Koivuniemi

vastaava päätoimittaja