Tähän julkiseen keskusteluun otti osaa useat toimijat ministereitä myöten. Ratkaisuna näihin väärinkäytöksiin nostettiin Ay-liikkeelle kanneoikeutta, tiukempia säädöksiä jne. Eli lisätään tehotonta ja kallista byrokratiaa. Se mikä minulle nosti kierroksia, että itse juurisyyhyn ei puuttunut kukaan.

Miksi on ok ostaa idioottimaisesti? Miksi ajetaan tilanne niin pitkälle, että pärjätäkseen tarjouskilpailussa kannattavasti, on pakko kohdella henkilökuntaa ihmiskauppaan rinnastettavalla tavalla? Minkälainen on laadun lopputulos, jos Espoon Kaupunki ostaa tavalla, missä ihmiskauppaan verrattavissa oleva toimija voittaa tarjouskilpailun? Voisin olettaa, että ainakaan siivouksen laatu ei ole Espoossa erityisen tärkeää.  Siivous liittyy hygieniaan, ja hygienia liittyy ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Ainakin pandemian aikana. Samalla se myös liittyy kiinteistöjen ylläpitoon hyvässä ja pahassa. Onko tosiaan ostajien mielestä oikeasti kokonaistaloudellisinta ostaa halvin tarjous? Olisi kiinnostavaa tietää, onko näissä tapauksissa laadullisia mittareita ja miten niitä osataan jatkuvasti mitata. Samalla nerokkuudella mietitään, miksi kaupunkien omistama rakennuskanta lahoaa käsiin, kun säästetään ja pidetään ilmanvaihto pois päältä loma-ajat. Tietoisesti tehdään väärin ja säästetään lyhyellä aikavälillä, kun pitkällä aikavälillä tehdään järkyttäviä tappioita. Suomalainen pienen kaupungin ostaja on niin nerokas, että säästöjä tehdessään ostaa kaupungin ruokapalveluille koko vuoden perunat yhden sentin halvemmalla kilohinnalla ulkopaikkakuntalaiselta toimijalta. Samalla paikallinen kaupungille työllistävä ja veroja maksava yritys laittaa lapun luukulle. Kaupunki menettää verotulot ja ottaa muutaman lisätyöttömän. Tämä tarina on tosi.

Usein ostetaan huonosti. Ostopalveluja tehdään keskitetysti ilman tuotekohtaista ja kokonaisvaltaista ymmärrystä. Mittarina pidetään ainoastaan hintaa, mikä harvoin johtaa halvimpaan lopputulokseen. Näin oikeaa asiantuntevaa ja kehittävää myyntityötä ei ostajien kanssa pääse tapahtumaan. Tarjouspyynnöt ovat monissa tapauksissa luokattomia yritelmiä, joissa pyritään näyttämään virallisilta, mutta sisältö on heikkoa ja epäjohdonmukaista.  Vaaditaan tehtäväksi tuhat kirjallista ja sisällöllistä temppua ja silti ratkaisevana tekijänä on ainoastaan hinta. Eli se, joka osaa pelata eniten, voittaa. Välillä se peli johtaa rumiin lopputuloksiin, mitä voidaan selvitellä ja omaa toimintaa mainostaa Hesarin artikkelissa.

Tähänkin ratkaisu on yksinkertainen. Myydään hyvin ja ostetaan vielä paremmin. Opetellaan tekemään aidosti toimivia laadullisia mittareita ja mitataan niitä. Ymmärretään kokonaistaloudellisuus ja puhutaan asiantuntijoiden kanssa. Markkina toimii kyllä hyvin, kehittyvästi ja varsinkin eettisesti, kunhan ostaminen ja myyminen on asiantuntevaa. Ei kohelleta.

Hyvää kesää kaikille!

 

Juho Hiidenmaa

Myyntijohtaja, joka sortuu usein jargoniin, helppoon viisasteluun ja uskoo, että hyvän jengin kohtaaminen ei sirkustemppuja tarvitse.