Osaamisesta ei ole hyötyä työnhaussa, jos siitä ei osaa kertoa

Julia Kaukinen tekee juuri niitä asioita, joita moni muu inhoaa: kirjoittaa asiakkaille ansioluetteloita ja työhakemuksia. Omalle cv:lleen sokeutuu helposti. – Ole ylpeä siitä, mitä osaat. Työhaastatteluun ei pääse, jos työnhakutaidot puuttuvat eikä ymmärrä, mitä työnantaja haluaa.

Haasteet vetävät generalisteja puoleensa. Julia Kaukinen
opettelee yhä, ettei uutta projektia tarvitse aloittaa joka viikko.

Julia Kaukinen tekee juuri niitä asioita, joita moni muu inhoaa: kirjoittaa asiakkaille CV:itä ja työhakemuksia. Kymmenen vuotta sitten hän kävi paljon työhaastatteluissa – ihan vain harrastuksena ja testinä. Työhaastatteluiden kiertäminen toi Kaukiselle lopulta työn Fonectan hakukonemarkkinoinnin key account managerina ja opetti hänet samalla ymmärtämään omat vahvuutensa työelämässä.

– Kävin varmaan kolmessa työhaastattelussa joka viikko ja tykkäsin siitä. Uraitsetunto nousi todella korkealle, kun rekrytoijat sanoivat, että vau, sinulla on tällaista kokemusta, Kaukinen naurahtaa.

Kaukinen nimittää itseään generalistien urakonsultiksi. Generalistit tunnetaan myös multitalentteina, moniosaajina, jokapaikanhöylinä. Kaukinen määrittelee generalistin henkilöksi, jolla on monipuolista koulutusta ja työkokemusta, kyky katsoa asioita eri näkökulmista ja adaptoitua eri ammatteihin.

– Generalistit pystyvät usein hahmottamaan asioita 3D:nä. He pystyvät tuomaan spesialisteja yhteen ja kommunikoimaan paremmin eri ihmisten kanssa ja ovat erinomaisia muutosjohtajia. Generalistit ovat sillanrakentajia, Kaukinen tiivistää.

”Itseään on vaikea myydä”

Kaukinen kiinnostui aiheesta, kun ymmärsi itse olevansa generalisti. Hän on toiminut metsäyrittäjänä, myynti- ja markkinointipäällikkönä sekä terveystuotteiden suoramyynnissä. Hän tuntee hitsaus- ja paperialan lisäksi mediamaailman ja HR-puolen kuviot, mutta on urallaan vastannut myös logistiikasta.

Kun työnantajat vaihtuivat parin vuoden välein, Kaukisen vanhemmat pyysivät häntä asettumaan aloilleen. Mutta ei hän voinut; oli niin paljon opittavaa ja koettavaa, aina uusia haasteita.

Generalisteja yhdistääkin jatkuva oppimisen halu ja tarve tarttua haasteisiin. Jos työ ei tarjoa niitä riittävästi, generalisti tasapainottaa tilannetta hakeutumalla haasteiden pariin vapaa-ajallaan tai vaihtaa työpaikkaa.

– Generalisteilla on erilaisia motivaatiotekijöitä, ja ne pitää tunnistaa ensin itse.

Laaja-alainen kokemus voi olla joskus syy siihen, että omaa osaamistaan on vaikea sanoittaa. Kaukinen uskoo, että se on osittain kulttuurinen ilmiö, sillä Suomessa ei ole tapana nostaa itseään jalustalle.

– Täytyy olla ylpeä siitä, mitä on. Miten muuten voi hakea töitä tai onnistua yrittäjänä? Työhaastatteluun ei pääse, jos työnhakutaidot puuttuvat eikä ymmärrä, mitä työnantaja haluaa. Itseään on ilmeisesti vaikea myydä.

Monesti ajatellaan, että generalisteilla on paljon kokemusta erilaisista työtehtävistä muttei riittävästi asiantuntemusta oikein mistään. Toisaalta kokemus voi kääntyä myös aseeksi – etenkin työnhakijan omassa mielessä.

– Voi olla erittäin kokenut jollakin alalla, mutta ei sitä työtä tarvitse enää tehdä, jos ei halua. Moni ajattelee, että vitsi, kun on tällaista kokemusta, niin täytyy hakea näitä tiettyjä töitä. Ei tarvitse. Pitää vain miettiä, mikä itseä motivoi ja mitä haluaa oppia seuraavaksi.

Huijarisyndrooma piinaa

Omien vahvuuksien tunnistaminen ja sanoittaminen onkin varsin yleinen ongelma generalisteille – alasta riippumatta. Kaukinen on valmentanut monien eri toimialojen osaajia, ja yllättävää kyllä, myös HR-ammattilaisia.

– Omalle CV:lle sokeutuu. Kutsun CV:tä mainokseksi, se on sinun mainoksesi. Sekä mainoksessa että CV:ssä ensimmäiset kymmenen sekuntia ratkaisevat.

Markkinoinnin ammattilaiset tuntevat nämä lainalaisuudet, mutta Kaukinen kertoo, että moni kipuilee silti oman CV:nsä kanssa. On helpompaa tehdä markkinointitekstejä yritykselle kuin markkinoida itseään.

Sekä myynnin että markkinoinnin ammattilaisten CV:issä yleinen ongelma on tulosten puute.

– Myynnissä ja markkinoinnissa pitäisi puhua numeroilla ja prosenteilla, mutta työnhakijat helposti unohtavat nämä täysin. He kyllä kertovat, millaisia tavoitteita heillä on ollut, mutta jättävät kertomatta, kuinka he ovat ylittäneet ne.

Suomalaisten vaatimattomuuteen ja kyvyttömyyteen myydä omaa osaamistaan liittyy myös huijarisyndrooma. Huijarisyndroomasta kärsivä ei huijaa muita vaan itseään. Hän uskoo vahvasti sattuman merkitykseen saavutuksissaan sekä siihen, että on jollakin tapaa huijannut muita oman ammattitaitonsa suhteen. Huijarisyndroomaa leimaakin kyvyttömyyden tunne.

– Varsinkin generalisteilla on tosi vahvasti huijarisyndroomaa. Melkein jokaisella asiakkaallani on. Jos ei tunnista omia onnistu­misiaan, on syndroomasta vaikea päästä yli.

Suomalainen organisaatiokulttuuri voi pahimmillaan vahvistaa huijarisyndroomaa. Kaukinen kertoo huomanneensa, että Suomessa työntekijöitä ei kannusteta eikä heille anneta hyvää palautetta. Silloin on vaikea tietää, missä on onnistunut.

– Mielestäni työntekijää pitäisi aina kiittää ja nostaa jalustalle, kun on vienyt jonkin projektin maaliin tai onnistui jossain. Se pitää kertoa kaikille, jotta muutkin tietävät, että tämä tyyppi on ammattilainen. Siinä riittää kyllä tekemistä.

Moniosaajille riittää kysyntää

Monien muiden tavoin Kaukinen uskoo, että tulevaisuudessa on yhä vähemmän yhden työuran ihmisiä. Hän uskoo, että Z-sukupolvi voi hankkia itselleen jopa neljä viisi erilaista ammattia. Sama ilmiö näkyy toisaalta myös vanhemmissa ikäluokissa.

– Opiskelen tällä hetkellä aikuisten uraohjaajaksi, ja ohjauksessani on tosi paljon 45–55-vuotiaita, jotka haluavat vaihtaa ammattia tai toimialaa. Viittäkymppiä kun lähestyy, alkaa miettimään työn merkityksellisyyttä.

Samalla kun useista ammateista ja uravaihtoehdoista tulee normi, yleistyy myös niin kutsuttu neogeneralismi.

– He ovat erikoistuneita generalisteja. Esimerkiksi markkinoinnin ammattilainen on tehnyt printtiä, digiä ja somea, mutta haluaakin lopulta erikoistua vain muutamiin somekanaviin, kuten Tiktok- tai Instagram-markkinointiin.

Koronasta johtuvat muutokset yritysten liiketoimintaympäristöissä ovat pakottaneet monet työnhakuun – kenties ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Samalla moni pitkään työnantajansa palveluksessa ollut on alkanut miettiä, mitä elämältään oikeasti haluaa.

– Alussa tein paljon asiantuntijoiden ja toimihenkilöiden CV:itä. Nyt teen tosi paljon päällikkö- ja johtotasolle. Nyt yritykset karsivat keskijohtoa, ja siinä vapautuu tosi huikeita tyyppejä.

– Generalisteille on ollut korona-aikana vientiä juuri siksi, että heillä on monialaista osaamista. Mutta viennin edellytys on, että he pystyvät tuomaan esiin asioita, jotka ovat rekrytoivalle yritykselle relevantteja.

Myös Kaukinen itse jätti taakseen yhdeksänvuotisen uran Sanomalla ja siirtyi täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Hän on vaihtanut työpaikkaa tai ottanut vastaan uudenlaisia työtehtäviä muutaman vuoden välein, mutta uskoo löytäneensä kokeilun kautta itselleen sopivimman tavan työskennellä. Hänelle tärkeintä on valinnanvapaus.

 

Julkaistu Evento-lehdessä 4/2021.

Juttu on julkaistu aiemmin Myynti & Markkinointi -lehdessä.

Sulje mainos Tilaa Evento