Oletko fatalisti vai resilientti?

Viime aikoina on yleisessä keskustelussa vilahdellut ahkerasti resilienssin käsite. Resilienssi eli selviytymiskykyisyys on ihmisen taitoa ja kyvykkyyttä selvitä vastoinkäymisistä. Jotkut tuntuvat menevän sekaisin pienistäkin takaiskuista, kun toiset mennä porskuttavat eteenpäin vaikeistakin vastoinkäymisistä huolimatta. Mitä luulet, kumpi sinä olet: yllätysten alla uhriutuva fatalisti vai positiivisesti elämään suhtautuva resilientti?

Resilientti kestää vastoinkäymiset

Resilienssi on psykologian termi, joka tarkoittaa ihmisen vahvuutta kohdata vastoinkäymisiä ja kykyä selvitä erilaisista pulmatilanteista. Eli miten ihminen suhtautuu, kun elämässä ei kaikki mene suunnitelmien mukaan. Suunnitelmat voivat koskea pieniä arjen kompastuskiviä (esimerkiksi Netflix ei toimi tai koko perhe nukkuu pommiin) tai isompia ongelmia (esimerkiksi potkut tai vakava sairaus).

Resilienssiä tarvitaan sekä yksityis- että työelämässä. Työelämän resilienssiä on taito toimia ja pysyä optimistisena yllättävissäkin tilanteissa. Ja ihan niin kuin yksityiselämässäkin, se on stressinsietoa, ennakointia ja avun hakemista.

Voidaan puhua myös resilienteistä työyhteisöistä. Resilientti työyhteisö joustaa ja toimii hyvin myös silloin, kun työpöydille heitetään odottamattomia tehtäviä. Ja tätähän tapahtuu tämän päivän työelämän arjessa koko ajan.

Resilienssi työyhteisö voi hyvin

Koska työelämässä vaaditaan resilienssiä koko ajan enemmän, tulisi jokaisen työyhteisön syventyä edes hetkeksi miettimään omaa kapasiteettiaan ja resurssejaan selvitä hektisestä arjesta ja äkillisistä tilanteista: Miten avun pyytämisestä tehtäisiin helpompaa? Olisiko työtehtäviä mahdollista jakaa järkevämmin? Voisivatko ihmiset keskittyä enemmän omiin vahvuusalueisiinsa?

Joidenkin tutkimusten mukaan resilienssillä vaikuttaisi olevan yhteys terveyteen. Mitä parempi selviytymiskyky ihmisellä on, sitä vähemmän hän tarvinnee terveyspalveluita elämänsä aikana. Tämä kuulostaa järkevältä, koska jatkuvan henkisen ja emotionaalisen kaaoksen keskellä eläminen stressaa ja vaikuttaa terveyteen.

Resilienssi vaikuttaa siis suoraan yritysten ja organisaatioiden talouteen – sairaspoissaolojen välityksellä. Jos ei työpaikan johtoa muuten kiinnosta työntekijöiden hyvinvointi ja arjen selviytymiskyky, niin siihen kannattaisi kiinnittää huomiota terveysvaikutusten takia. Jokainen poissaolopäivä maksaa satoja euroja ja on kerrassaan hullua olla satsaamatta poissaolopäivien ehkäisemiseen resilienssin kautta.

Resilienssiä voi oppia

Resilienssin kehittymiseen vaikuttavat monenlaiset asiat. Me kaikki olemme yksilöitä, joiden kykyjä ja tuntemuksia muovaavat ympäristö ja perinnölliset tekijät. Myös elämänkokemuksellamme on merkitystä. Onneksi resilienssiä voikin kehittää läpi koko elämän.

Resilienssiä kehittävät omien henkilökohtaisten vahvuuksien löytäminen, hyvät sosiaaliset suhteet ja positiivinen ajattelu. Ja onpa yksi hyväksi todettu keino sekin, että auttaa muita.

Johto ja HR voivat edesauttaa sekä yksilöiden että koko yhteisön resilienssin kehittymistä. Käytännössä tämä onnistuu niin, että autetaan yksilöitä sisäistämään resilienssiin johtavia asioita ja luodaan resilienssiä tukevaa työyhteisökulttuuria.

Selviytymiskykyinen työyhteisö satsaakin yhteiseen tekemiseen. Työyhteisöllä tulee olla yhteiset tavoitteet ja työkaluja tavoitteen saavuttamista varten. Käytännössä nämä työkalut ovat ihan konkreettisia työvälineitä unohtamatta toimivaa viestintäkulttuuria.

Jokainen ihminen on tärkeä

Tutkimusten mukaan resilienssin kehittymisessä on lopulta kyse todella isoista asioista: siitä, että ymmärtää oman tärkeytensä ja merkityksensä osana muiden ihmisten elämää. Että löytää empatiaa niin muita kuin itseäänkin kohtaan.

Mutta entä jos nyt tajuaa, että pitäisi aloittaa matka fatalismista resilienssiin? Omasta kokemuksesta voin sanoa, että matka ylipäänsä voi alkaa vasta, kun on käsittänyt olevansa elämänsä ainoa ihminen, joka voi oikeasti vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja tapaan suhtautua maailmaan.

Meistä jokainen voi valita elämäänsä negatiivisen ja passiivisen sivustakatsojan roolin. Olla fatalisti ja uskoa siihen, että asiat vain tapahtuvat minulle. Toinen vaihtoehto on lähteä aktiivisesti muokkaamaan omaa elämää haluamaansa suuntaan. Ja kehittyä matkan varrella selvitymiskykyiseksi, resilientiksi ihmiseksi. Sellaiseksi, joka kestää elämän kolhut ja nostaa aina uudestaan nokan kohti uusia koettelemuksia.

Blogi on julkaistu ensimmäisen kerran 18.8.2017.