Maailma muuttuu – muututko sinä?

Vielä 20 vuotta sitten oli maailma kovin erilainen kuin nyt. Digitaalisuutta nähtiin lähinnä kelloradioissa ja yleisiä viestintävälineitä olivat lankapuhelin ja faksi. Työelämä oli kuitenkin hyvää vauhtia ottamassa vauhtia murrokseen, joka tulisi muuttamaan tavat työskennellä.

Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut: digitaalisista välineistä ja kehittyneestä teknologiasta huolimatta on ihminen yhä työnteon keskiössä. Ja tästä syystä jokaisen työntekijän asenne merkitsee paljon. Välillä kuitenkin vaikuttaa, että ihmisiltä on unohtunut työnteon todellinen tarkoitus: se, että työntekijän tehtävänä on toimia edustamansa organisaation tuottavana osana ja että palkkaa vastaan tulee hoitaa omat työtehtävät huolellisesti. Usein työntekijä- eli alaistaidot ovat heikot tai puuttuvat kokonaan. Saavutettua työpaikkaa pidetään etuna, joka kuuluu kyseiselle henkilölle, vaikka hän hoitaisi hommansa huonomminkin.

Työntekijätaidot hukassa

Olen kohta 30-vuotisen työurani aikana nähnyt jos jonkinlaisia työtovereita. Suurin osa on ollut ahkeria ja tunnollisia työntekijöitä, joiden kanssa voisin mieluusti työskennellä vielä tänäkin päivänä. Mutta sitten se toinen osa… Ne, jotka kyllä yleensä saapuivat työpaikalle säännöllisesti ja hengasivat siellä koko vaaditun työajan. Joskus sivussa on tullut tehtyä vähän töitäkin. Mutta kaiken kaikkiaan aika mielenkiintoisella asenteella, jossa omasta mielestä ei tietenkään ollut mitään vikaa.

Vai mitä olette mieltä näistä tosiduunareista?

Talossa on kaksi siistijää. Kun lähdin usean viikon kesälomalle, jäi siistijöiden käyttämä työkärry työtilani ulkopuolelle. Kun palasin lomaltani, oli kärry yhä samassa paikassa. Edes roskistani ei oltu tyhjennetty. (Huom. siistijät eivät olleet kanssani samaan aikaa lomalla.)

Parilla työkaverillani oli todella usein vatsatauti tai selkä kipeänä. Nämä sairaslomaa vaativat ruumiinviat esiintyivät yleensä ennen tai jälkeen viikonlopun. Huhujen mukaan ne eivät kuitenkaan estäneet baarissa oleskelua.

Eräs työtoverini sai uuden esimiehen. Noin vuoden kuluttua tästä hän pohdiskeli, että pitäisikö pomolle antaa mahdollisuus todistaa osaamisensa. Hmm, mitä luulet, mahtoiko silloin olla vähän myöhäistä…?

Kaikki kyseiset henkilöt käyttivät paljon aikaa johdon ja työolojen haukkumiseen, mutta en muista heidän itsensä koskaan esittäneen minkäänlaista panosta asioiden kehittämiseen. Mutta on toki aina helpompaa panna ongelmat muiden syyksi kuin myöntää, että voisi itse tehdä jotain toisin. Valitettavasti mikään ei kuitenkaan voi muuttua ennen kuin on itsekin valmis muuttumaan.

Osaavat ne pomotkin

Mutta ei nyt kaadeta kaikkia ongelmia työntekijöiden päälle. Kyllä johtokin osaa sössiä. Ihmisiähän hekin ovat.

Vai mitä mieltä olette siitä pelkuripomosta, joka ei uskaltanut ojentaa muutamaa työntekijää, vaan antoi varoituksen kaikille?

Ja sitten oli se esimies, joka käytti valta-asemaansa väärin ja nöyryytti alaisiaan käyttäytymällä asiattomasti kerta toisensa jälkeen.

Puhumattakaan sellaisesta johdosta, joka ei luota alaisiinsa sen vertaa, että uskaltaisi päästää heitä etäpäiville tai muuten tarjota heille aikaa ajatella ja näin kehittää työtään?

Surullista, sanon minä. On surullista, miten tällaiset johtajat heittävät pois parhaat työntekijänsä ja parhaan potentiaalinsa, vain oman epävarmuutensa ja tietämättömyytensä takia. Koska näin tulee useimmiten käymään: aika harva itseään arvostava työntekijä jaksaa pitkään pelleillä osaamattoman johdon alaisuudessa. Hän hakeutuu ennemmin paikkaan, jossa hänen osaamistaan ja ammattitaitoaan arvostetaan. (Jos et usko, niin lue lisää Työterveyslaitoksen julkaisusta.)

On aika muuttua

Vikaa on siis molemmissa: niin työntekijöiden asenteessa kuin johtajien osaamisessakin. Eikä kukaan meistä ole täydellinen. (Niin, en minäkään, vaikka täältä kovasti huutelen omia mielipiteitäni.)

Meidän pitää kuitenkin olla valmiita myöntämään oma epätäydellisyytemme.

Meidän pitää hyväksyä se, että asiat muuttuvat.

Meidän pitää olla itse valmiita muuttumaan.

Koska yksi asia on varma: muutos on pysyvää. Ihan niin kuin me ihmisetkin, myös työelämä on jo aikoja sitten loikannut 2000-luvulle. Erityisesti digitalisaation myötä on koko työelämä ajautunut murrokseen ja työntekijöissä arvostetaan entistä enemmän sellaisia arvoja kuin joustavuus, oppimishalu ja -kyky, sosiaaliset taidot ja taito sietää epävarmuutta.

Se, että osaat työsi ei enää riitä. Tai oikeastaan voidaan sanoa, että siihen, että osaat työsi, kuuluu olennaisena osana myös se, että edellä mainitut arvot ovat erottamaton osa ammattitaitoasi. Koska meistä ei kukaan voi olla varma siitä, että nyt osaamamme työ on arvokasta vielä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Siksi kukaan ei voi tuudittautua siihen harhaan, että riittää, kun olen paikalla silloin, kun työaika on.

Pitää olla valmis muuttumaan ja muuttamaan käytöstään, työtapojaan, ajatuksiaan. Tai jonain päivänä huomaa tulleensa korvatuksi.

Olen blogannut Eventolle vuodesta 2016. Tekstini ovat käsitelleet monenlaisia aiheita, kuten asennetta, asiakaskokemusta, kateutta ja flow’ta. Erillisiltä vaikuttavat aiheet liittyvät kaikki yhteen. Ne tarkastelevat eri kanteilta vuorovaikutustaitoja, johtamista ja henkistä hyvinvointia – kaikkea sitä, mikä omalta osaltaan vaikuttaa liiketoiminnan tuloksellisuuteen ja menestymiseen.

Tämä on tällä erää viimeinen bloggaukseni Eventolle. Mutta ei hätää, jatketaan keskustelua LinkedInissä ja Twitterissä!