Luottaako vai eikö luottaa?

Minulla oli aikoinaan esimies, joka antoi itsestään luotettavan ja reilun kuvan. Uutena työntekijänä hieman ihmettelin muilta työntekijöiltä kuulemiani tarinoita, joiden mukaan hänellä oli tapana itkettää alaisiaan työpaikan juhlissa. Pikkujouluissa sitten näin erilaisen esimiehen. Epäkohteliaan, röyhkeän ja ylimielisen. Minua hän ei itkettänyt, mutta luottamukseni hän kadotti kerralla. Eikä se koskaan enää palannut.

Luottamus pitää aina ansaita ja senkin jälkeen sitä täytyy pitää yllä koko ajan. Vanha esimieheni onnistui nopeasti saavuttamaan luottamukseni, mutta menetti sen vielä nopeammin. Yhdessä illassa. Eikä enää onnistunut sitä palauttamaan. Jos joku tänään kysyisi minun mielipidettäni hänestä, sanoisin, että hän on epäluotettava. Ehkä joidenkin silmissä pätevä ihminen, joka ei oikeasti osaa työtään. Hän ei varmaan arvostaisi kuvausta, mutta todellisuudessa on juuri sen arvoinen.

Luottamus on työelämän tärkeimpiä peruspilareita, jota ilman yksikään yritys ei voi menestyä pitkään. Vain luottamus kannustaa heittämään ilmaan ajatuksia, kokeilemaan uutta ja vaikuttamaan omaan työhön. Ja samalla koko työyhteisön työhön. Luottamus työntekijöiden ja johdon välillä johtaa molemminpuoliseen arvostukseen, jota tarvitaan avoimen ja toimivan työyhteisön kehittymiseen.

Luottamus pitää ansaita

Luottamus määritellään tunteeksi siitä, että johonkin asiaan tai ihmiseen voi luottaa. Että tämä ei petä odotuksia eikä aiheuta pettymystä. Luottamus ansaitaan omalla käytöksellä ja siinä suurena apuna ovat hyvät vuorovaikutustaidot. (Esimerkiksi vanhalla esimiehellä oli sellainen vuorovaikutusosaaminen, että hän pystyi antamaan itsestään asiallisen ja osaavan kuvan helposti. Harmi vaan, ettei hän pystynyt pitämään tätä illuusiota yllä.)

Mutta millaisella käytöksellä sitten ansaitaan luottamusta? Tyhjentävän vastauksen antaminen todennäköisesti vaatisi kokonaisen kirjan kirjoittamista, eikä sekään riittäisi. Lyhyesti voidaan kiteyttää, että työelämässä luottamusta ansaitaan osoittamalla hyvää osaamista ja hyviä aikeita toista ihmistä kohtaan. Kun tähän vielä lyödään päälle hyvät sosiaaliset taidot, alkaa luottamuspaketti olla aika hyvin kasassa. Vaikkakaan ei takuuvarmasti.

Me ihmiset olemme jänniä olentoja. Me luotamme erilaisiin ihmisiin ja asioihin, erilaisin perustein. Se, miten helposti pystymme luottamaan toisiin, juontaa aina varhaislapsuudesta saakka. Perusluottamus syntyy siitä, miten meidät on kasvatettu ja miten omat vanhempamme ovat meitä kohdelleet. Luottamuspula muihin ihmisiin voi syntyä myöhemminkin, vaikkapa huonojen kaveri- tai parisuhdekokemusten siivittämänä. Ja toki toisiin ihmisiin voi oppia luottamaan, vaikka aiemmat kokemukset olisivat olleet huonoja.

Kun joku ei ole luottamuksen arvoinen

Luottamalla toisiin ihmisiin otamme aina riskin. Kun esimies luottaa alaiseensa, hän asettaa arvioitavaksi myös oman osaamiseensa. Jos alainen ei hoida tehtäviään, kääntyy katse pian johtoon. Alainen puolestaan uskaltaa luottaa esimieheensä, jos uskoo tämän tukevan häntä riittävän hyvin. Jos tukea ei tule, on luottamus nopeasti kadotettu.

Olen usein työskennellyt epäluotettavien ihmisten kanssa. Se on kamalaa.

Epäluotettavan ihmisen takia joutuu usein tekemään tuplasti töitä, kun kaikessa pitää olla varasuunnitelma. Joka usein tulee tarpeeseen. Ei siis riitä, että suunnittelee oman työnsä ja aikataulunsa, kun epäluotettavan ihmisen temppuilun takia sen joutuu suunnittelemaan aina vaan uudestaan.

Epäluotettavalla ihmisellä on aina selitys valmiina: Kuulin väärin. Kone ei toiminut. En saanut muistiota. Deletoin tiedoston. Olin sairaana. En ehtinyt. En muistanut.

Kaikille meistä sattuu ja tapahtuu välillä. Toisille kuitenkin useammin kuin muille. Todellisuudessa tällainen ihminen on epäluotettava. Huono yhteistyökumppani monin tavoin. Minulle on ihan sama, mikä syynä on. Jos luotan enemmän siihen, että hommaa ei hoideta kuin siihen, että se hoituisi, niin minusta silloin ei voida puhua molemminpuolisesta luottamuksesta.

Esimies harvemmin tarvitsee selityksiä ollakseen epäluotettava. Hänelle riittää usein se, että hän unohtaa johtaa ihmisiä. Niin kuin se esimies, joka unohti puuttua hänelle ilmoitettuun seksuaaliseen ahdisteluun tai se, joka unohti toteuttaa virkistyspäivässä sovittuja asioita. Tai kuten se, joka painotti kehityskeskustelun tärkeyttä ja samalla siirsi sitä omien menojensa takia viikosta toiseen. (Lopulta koko keskustelu unohdettiin. Niin myös luottamus siinä esimies-alaissuhteessa.)

Mites teillä?

Onko sinun työpaikallasi on ongelmia luottamuksen kanssa?

Jätätkö sinä toisinaan asioita hoitamatta tai puolitiehen? Ovatko tavarasi ja asiasi usein sekaisin? Unohteletko? Vältteletkö?

Jos vastasit yhteenkin kohtaan kyllä, on hyvin todennäköistä, että sinulla ei ole työtovereidesi ja/tai esimiehesi luottamusta. Se voi tuntua oudolta, ikävältä ja epäreilulta. Syitä kun voi olla monia. On liikaa töitä, tieto ei kulje, sinua ei ole perehdytetty.

Mitä luulet, voisiko asialle tehdä jotain?

Kirjoittaja on sisällöntuottaja, viestintäkouluttaja sekä laadukkaan palveluviestinnän ja hyvän työntekijäkokemuksen puolestapuhuja. anne.ruostetsaari@comman.fi