Tummahiuksinen nainen huiskuttaa Riian esikaupunkialueella kivitalon ikkunasta vierailleen. Pian hän laskeutuu alas ja avaa jyhkeän puisen oven. Kiviportaikon yläpäässä sijaitsee mielenkiintoisen näkemyksen omaava tapahtumatoimisto.
Inese Lukaševska on viisihenkisen Luka-tapahtumatoimiston perustaja ja toimitusjohtaja. Yritys on noteerattu muutamissa tapahtumien ja luovien alojen kansainvälisissä kilpailuissa.
– Olen onnellinen siitä, mitä teen. Ja siitä, että olen saanut työstäni tunnustusta. Tavoitteeni ei ole olla kuuluisa, vaan hyvä ihminen. Uskon, että Jumala on kanssamme läsnä.
Lukaševskan viimeinen lausahdus hämmentää. Hän jatkaa tarinaansa ja sanoo, että kivitalon omistaa kirkko. Usko ihmisiin, tarkemmin sanottuna omaan yhtiökumppaniin koki kolahduksen viisi vuotta sitten. Paluu kesälomalta oli tyrmäävä.
– Yhtiökumppanini petti minut. Huomasin, että hän oli vienyt yritykseni minulta.
Nainen ei kuitenkaan murtunut, vaan rakensi pala palalta itselleen uuden, vakavaraisen yrityksen, joka tekee paitsi tulosta myös hyvää sellaista.
Ehkä juuri koetut takaiskut tekivät Lukaševskasta aktiivisen hyväntekeväisyystapahtumien järjestäjän. Hän tuottaa tapahtumat omin voimin, omalla ajallaan.
Hyväntekeväisyyttä bisneksen sivutuotteena
Joulukuun alussa järjestettävällä tapahtumakokonaisuudella hän kerää rahaa varattomien, sokeutuvien latvialaisten silmäleikkauksiin. Idea syntyi eräänä aamuna vajaa vuosi sitten.
– Kuvittelin, minkälaista olisi herätä ja huomata, ettei näe enää. Opiskelin aihetta ja selvisi, että silmäleikkauksia on Latviassa odotettava jopa viisi vuotta. En ole miljonääri, mutta voin auttaa ihmisiä omalla työlläni.
Hän päätti järjestää silmien iiriksistä otetuista makrokuvista valokuvanäyttelyn, jonka tuotot sijoitetaan leikkausjonojen purkamiseen.
– Jokainen kuva on erilainen. Näem-me toistemme silmistä vain värin, mutta emme koko iiristä.
Lukaševska syventyi asiaan teknologisesti ja taiteen näkökulmasta. Haasteena oli löytää kuvaaja Latviasta. Kansainvälisesti tunnettuja, aiheeseen erikoistuneita kuvaajia on kaksi: kuuluisat ammattilaiset Leipzigista ja New Yorkista.
Lukaševska neuvotteli kolme kuukautta. Toinen kuvaajista suostui ja kuvasi latvialaisten iiriksiä kolme päivää.
Kun ensimmäinen, lastensairaalalle toteutettu hyväntekeväisyystapahtuma oli ohitse, Lukaševska itki kotonaan.
Kun ei ole rahaa, ongelman ratkaisuun on käytettävä luovuutta.”
– Mieheni kysyi minulta, miksi itket. Sinähän onnistuit. Sanoin, että olen niin onnellinen, koska koen, että lahjoittajat tekivät hyvää minulle, eivätkä pelkästään sairaille lapsille.
Lukaševska ei ole koskaan halunnut peitellä tunteitaan. Tunteellisena ihmisenä hänen oli vaikea työskennellä edellisessä työssään tv-juontajana. Lopulta hän ei kyennyt tukahduttamaan osaa itsestään ja lopetti uransa mediassa. Kyky tarttua tarinoihin on säilynyt vahvana. Jokainen ihminen on hänestä tarinansa ansainnut.
– Kauneus on meissä jokaisessa, se on vain kyettävä näkemään.
Kansainväliset areenat kutsuvat
Lukaševska uskoo, että menestys kansainvälisissä kilpailuissa tuo kokemusta ja lisää kansainvälisiä asiakkaita. Uniikkeja toteutuksia ja luovia tuotantoja arvostetaan kansainvälisesti. Siitäkin huolimatta, että tapahtumabudjetit ovat olemattomia globaalien jättien tapahtumien rinnalla.
– Kun ei ole rahaa, ongelman ratkaisuun on käytettävä luovuutta.
Toisaalta juuri rahan puute voi estää koko osallistumisen kilpailuihin. Hän puhuu kokemuksesta.
– Muistan sen tunteen lopun ikäni, kun kädet täristen avasin erään kilpailun finalistilistaa. Soitin miehelleni ja asiakkaalleni: olemme viiden parhaan joukossa. Sitten huomasin, että olemme toisessa kategoriassa kolmen joukossa.
Kilpailuun osallistumista oli ehdottanut yksi tuomareista. Ongelmana oli raha.
– Jos menestyisimme, osallistumismaksun lisäksi kuluja syntyisi markkinoinnista. Otin riskin ja ajattelin, se on sitten sen ajan murhe. Nyt meillä on ongelma, hän naurahtaa ja toteaa, että aikoo maksaa markkinoinnin omasta taskustaan.
Nuorallatanssia pelon ja rohkeuden kanssa
Luovan alan ammattilaiselle kenties suurin pelko on luovuuden tyrehtyminen.
– Ihminen ei ole kone. Päivittäin joutuu vuorottelemaan viiden tai jopa kuuden konseptin kanssa. Pyrin ruokkimaan luovuuttani kaikkialla: luonnossa, kylpyhuoneessa, hau-tausmaalla.
Toistaiseksi luovuus on kukoistanut. Menestyminen on edellyttänyt kuitenkin paineensieto- ja riskinottokykyä. Rohkeutta tapahtumien tuottaminen ja läpivienti on vaatinut sekä hänen tuotantotiimiltään että asiakkailtaan.
– Meillä voi olla vain muutama minuutti aikaa tehdä vaikutus ideallamme ja herättää asiakkaan luottamus.
Yhä kiristyvien toteutusaikataulujen takia pieni toimisto on joutunut jo kieltäytymään tarjotuista työmahdollisuuksista. Joskus Lukaševska miettii, että asiakkaan on oltava lähes yhtä hullu kuin hän itse, hehän voivat hänen epäonnistuessaan menettää omankin työnsä.
Latvian 100-vuotisjuhlatapahtuman tuotannon hän otti, vaikka riskit olivat suuret.
– Saimme tietää kuukautta ennen tapahtumaa, että tuotanto on meidän. Mietin muutaman sekunnin. Ehkä joku auttoi meitä ylhäältä käsin, koska onnistuimme. Jokaisen riskin kohdalla on mietittävä, onko se vaivansa arvoinen. Toisinaan riskit ovat olleet niin suuria, että epäonnistuessani menettäisin koko 20-vuotisen urani tapahtuma-alalla.
