Mutta minne veisin heidät pienelle matkalle?

Tallinna kiva ja edullinen. Berliini on villi ja vapaamielinen. 

Mutta kun olen pyörittänyt, leiponut ja mankeloinut ideaa joka suunnasta, käteen on jäänyt Lontoo. Taas. Sillä suurenmoiselle Lontoolle ei vedä vertoja mikään kaupunki tämän Maan päällä.

Suorat lennot. Punnan edullinen kurssi. Lontoon syke. Kuninkaalliset.

Niin, kuningasperhe. Tätä kirjoittaessa vietetään kohta kuningattaren syntymäpäivää. Sitä juhlitaan kaikkialla kansainyhteisössä, mutta myös minä keitän kuningattaren kunniaksi pannullisen teetä. Ja suunnittelen samalla, kuinka pienen seurueemme matka voisi kulkea.

Työt ensin, sitten huvit. Tai siis Lontoossahan ne voi yhdistää. Lontoossa on käsittämättömän hienoja paikkoja järjestää kokouksia ja tapaamisia. Sukkulaa muistuttavan Cherkin-pilvenpiirtäjän huipulla on baari, ja siellä olisi helppo tuulettaa ajatuksia ja aistia uusia tuulia. Vai menisimmekö jyhkeälle HMS Belfast -sotalaivalle, josta käsin Winston Churchill johti armeijaa toisessa maailmansodassa? Sielläkin voi järjestää kokouksia ja tapahtumia ja sieltä avautuvat ainutlaatuiset näkymät Thames-joelle ja ajatuksenvirrat uusille bisneksillemme. Ja Guildhallissa jos jossain pääsisi kuninkaallisiin tunnelmiin. Jäisi vierailleni muistijälkiä, kun he katselisivat töiden lomassa sen 1400-luvulla rakennettua holvikaarikattoa ja upeita, keskiaikaisia lyijylasista tehtyjä ikkunoita. Ja tietysti nauttisimme jo pelkästä ajatuksesta, että täällä kuningatar juhlii virallisia syntymäpäiviään kesäkuun yhdeksäs päivä. Kuningatar on sanonut viettäneensä tässä salissa elämänsä hienoimpia hetkiä. Ja täällä hän juhli silloinkin, vuonna 1992, kun Diana kertoi pettäneensä miestään, Sarah Ferguson nuoli rakastajansa varpaita ja osa Windsorin linnasta paloi. Juuri sen vuoden puheessaan kuningatar mainitsi, että uskoo kohtuuteen kaikessa. Se oli hyvä muistutus myös lähipiirille, ja meille. Vaikka Lontoossa kohtuus onkin toista kuin kotona. Siellä kun elämä on aina vähän enemmän, suurempaa ja ihmeellisempää.

Kun kokous on pidetty, kehitysalueet hahmotettu, uudet ideat keksitty, menisimme tietysti teelle, niin kuningatarkin tekisi. Ja hänhän juo sen toisin kuin tavallinen kansa. Muut laittavat maidon teemukiin ja heittävät sinne teepussin, mutta kuningatar juo earl gray tai english breakfast -teensä haudutettuina teelehdistä, ja vasta siivilöityään juoman kuppiinsa hän kaataa sekaan tilkkasen maitoa. Minä veisin seurueeni The Wolseley -ravintolaan, joka sijaitsee aivan Ritz-hotellin kulmalla. Siellä käyvät esimerkiksi Kate Moss, Victoria Beckham, Emma Watson ja James Bondia näyttelevä Daniel Graig. 1920-luvulla tilassa oli autokauppa, ja sen sisustuksessa näkyivät venetsialaiset ja firenzeläiset vaikutteet. Nykyinen kahvila on art deco –tyylinen ja upea! Tilaisin meille skonssit ja marmeladit ja clotted cream -levitettä, jota ilman teeleivät eivät maistu miltään. Huhun mukaan kuningatar syöttää suurimman osan omista skonsseistaan corgeilleen.

Lontoo on yksi maailman parhaista ostoskaupungeista, joten johdattaisin joukkoni vielä ostoksille. Ruokasnobit veisin The Wolseleyn vieressä olevaan Fortnum & Mason -ruokatavarataloon, jossa myös kuningatar shoppailee. Muodikkaimmat veisin Dover Street Marketille, jossa voi hankkia vaateveistoksia, maailman upeinta muotia. Liberty-tavaratalo taas sopii klassikoiden ystäville, perustettiinhan se jo 1875. Libertyn tunnistaa Tudorin tyylisestä mustavalkoisesta julkisivusta, joka rakennettiin aikoinaan kahden laivan puista. Tavaratalo on kuuluisa muodistaan mutta myös kangas- ja matto-osastoistaan. Niissä sisustaja ei voi välttää hulluuskohtauksia. Ja jos aikaa jää, kävisimme vielä ihanassa lontoolaisessa erikoisuudessa, Sir John Soanen pikkuruisessa kotimuseossa. Se on eksentrisen arkkitehti Soanen koti, ja täynnä hänen keräämiään kokoelmia lattiasta kattoon. Soane hankki kolme vierekkäistä kaupunkitaloa ja yhdisti ne yhdeksi. Tulos on kuin nukkekoti, joka on säilynyt 1800-luvun alusta sellaisena, kuin se oli arkkitehti Soanen elinaikana.

Vielä rientäisimme illaksi teatteriin, sillä pitäähän matkaseurueemme luovuuttakin ruokkia. Oih, olen nähnyt Lontoossa niin uskomattomia esityksiä, etten ole ihan vieläkään niistä toipunut. Yhtenä kesänä dame Siân Philips esitti West Endissä Marlene Dietrichiä niin uskottavasti, että emme yleisössä tienneet esityksen loppuessa, kummalle taputamme seisten: Marlenelle vai Siânille. Ehkä molemmille.

Kerran näin lavalla nuoren Jake Gyllenhaalin ja mietin, että mikä suuri näyttelijä hänestä vielä kasvaa, ja kunpa hänelle vielä olisi siunautunut komeammat kasvot, niin pärjäisi poika filmeissäkin. Olin oikeassa ja hyvin väärässä: kymmenen vuotta myöhemmin hän oli Oscar-ehdokkaana.

Entä se musikaali pubin yläkerrassa, jossa kaksi näyttelijää esitti 22 roolia. Ihanaa! Ainutlaatuista! Ikimuistoista! Niin kuin Lontoossa tapaa olla.

Ja nyt pitää miettiä, missä yöpyisimme. Vaihtoehtoja on rajattomasti, mutta jos meillä olisi rajattomasti budjettia, menisimme tietenkin The Claridgesiin. Siellä esimerkiksi näyttelijä Joan Collins lähes asuu, ja hänellehän ei tunnetusti kelpaa mikään.

Joku viisas on joskus sanonut, että jos ihminen on kyllästynyt Lontooseen, hän on kyllästynyt elämään. Se on totta ja siksi Lontoo: täältä tullaan – taas!

Sami Sykkö kuvaa yllä erinomaisesti, kuinka upea kaupunki Lontoo on järjestää yritystapahtuma tärkeille sidosryhmille. Malja ja Pico+ haluavat tarjota sinulle mahdollisuuden koeajaa Lontoo tapahtumien pitopaikkana Sami Sykön isännöimällä opintomatkalla 31.8.-1.9.2018. Lue lisää ja jätä hakemuksesi: www.malja.com/london.