Kevyttä yrittäjyyttä

Kevytyrittäjyys on noussut kuin varkain varteenotettavaksi keinoksi itsensä työllistämiseen. Kysyimme asiantuntijoilta, mistä ilmiössä oikein on kyse, ja tutustuimme uudenlaisiin yrittäjyyden muotoihin myös Ranskassa ja Virossa.

Viime aikoina yleistynyt kevyt­yrittäjyys on yrittäjämäisen työn­teon muoto, jossa yksityishenkilö laskuttaa tekemästään työstä laskutuspalveluita tarjoa­van yrityksen kautta.

– Kevytyrittäjä on yrittäjä, joka toimii ilman omaa yritystä, kiteyttää Suomen Yrittäjien järjestöpäällikkö Joonas Mikkilä.

– Henkilö työllistää itse itsensä, hankkii omat asiakkaansa ja saa heiltä toimeksiannot, mutta kun tulee laskun lähettämisen hetki, lähetetään se oman yrityksen sijaan laskutuspalveluyrityksen kautta. Laskun saanut asiakas maksaa laskutuspalvelulle, joka maksaa puolestaan kevytyrittäjälle. Ennen sitä palvelu ottaa välistä oman komissionsa sekä tekee vaadittavat veronpidätykset.

Mikkilän mukaan kevytyrittäminen soveltuu erityisen hyvin keikkatöihin sekä esimerkiksi vastavalmistuneille tai muille oman yrityksen perustamista harkitseville.

– Kevytyrittäjyys kannustaa yrittäjämäiseen työntekoon ja tuo satunnaisiakin keikkahommia harmaan talouden piiristä verottajan ulottuville. Kevytyrittäjyyden kautta omaa yritystoimintaa harkitseva pääsee testaamaan, miltä yrittäminen todellisuudessa tuntuu.

Kynnys oman yrityksen perustamiseen voikin kevytyrittäjyyden jälkeen madaltua. Vaihtoehtoisesti se on riskitön mahdollisuus huomata, että tulevaisuuden työ on sittenkin muualla kuin omassa yrityksessä.

– Mikäli yrittäjyys tuntuu oikealta ratkaisulta, kannattaa pidemmän päälle aina perustaa oma toiminimi tai osakeyhtiö. Näin viivan alle jää enemmän, Mikkilä neuvoo. 

Turvallisuutta turhilla maksuilla

Laskutuspalveluita tarjoavia yrityksiä on markkinoilla lukuisia. Aivan virheettömiä ne eivät ole, vaan parantamisen varaakin löytyy. Esimerkiksi työttömyysturvan ja eläkkeiden osalta kevytyrittäjien asema on epäselvä.

– Tällä hetkellä palvelut perivät esimerkiksi työntekijän eläkemaksun ja sosiaalivakuuttamiseen liittyvät työnantajamaksut. Lain näkökulmasta näin ei pitäisi toimia, koska yleensä palvelut eivät ole kevytyrittäjään nähden työnantajan asemassa. Eläkemaksua kevytyrittäjän ei täytyisi maksaa lainkaan, jos työpanoksen arvo jää alle yrittäjän eläkelain mukaisen YEL-työtulon alarajan (7 645,25 euroa/vuosi), sanoo Suomen Yrittäjien työmarkkina-asioiden päällikkö Harri Hellstén.

– Myös verotuspuolella on epäselvyyttä. Yrittäjän arvonlisäverovelvollisuuden raja kulkee 10 000 eurossa, mutta laskutuspalvelut pidättävät veron myös tämän alle jäävistä tuloista. Pieniä tulovirtoja tienaava maksaa siis isoja summia turhasta.

Laskutuspalvelut tilittävät maksut eteenpäin, joten vilunkipelistä ei ole kyse. Miksi ylimääräisiä maksuja kuitenkin peritään?

– Laskutuspalvelut myyvät asiakkailleen helppoutta, mutta myös turvallisuutta. Monet pelkäävät yrittäjyyttä, joten on kannattavaa myydä yrittäjänomaista toimintaa, johon markkinoidaan sisältyvän työntekijän turva.

Hellstén on yhdessä Akavan johtajan Marja Löfgrenin kanssa tutkinut työttömyysturvajärjestelmän muutostarpeita palkkatyön ja perinteisen yrittäjyyden välimaastossa. Uudenlainen työnteon tapa on pohdituttanut Suomen Yrittäjissä laajemminkin.

– Yhden laskutuspalveluyrityksen käyttöön ottama ja siitä yleiseen käyttöön laajentunut kevytyrittäjyys-termi on hieman harhaanjohtava, sillä lainsäädäntö ei tunnista tällaista työnteon tapaa. Se tunnistaa toistaiseksi vain palkkasuhteen ja yrittäjyyden, Hellstén linjaa.

 

Kohti yksinyrittäjyyttä

Joonas Mikkilä pitää kevytyrittäjyyden ja siihen liittyvien laskutuspalveluyritysten yleistymistä kuitenkin lähtökohtaisesti myönteisenä ilmiönä.

– Kevytyrittäjyys luo mahdollisuuksia yrittäjyyden vahvistumiselle sekä työpanoksen ja kansantalouden kokonaistuotoksen kasvulle, hän toteaa.

Mikkilän mukaan työmarkkinoilla ollaan yleisemminkin liikkumassa entistä enemmän yksinyrittäjyyden suuntaan.

– Jo 65 prosenttia kaikista yrittäjistä on yksinyrittäjiä. Heidän määränsä on kasvanut uuden vuosituhannen puolella 40 000:lla. Tämä on merkittävä muutos sekä yrityskentällä että koko elinkeinorakenteessa.

Laskutuspalveluita

kevytyrittäjille tarjoavia yrityksiä ovat muun muassa Eezy, Odeal, Omapaja, Suoratyö ja Ukko.

Teksti  Virpi Latva

Ranskassa jo yli miljoona kevytyrittäjää

Eräs kevytyrittäjyyden muoto on valloittanut myös Ranskan: jo yli miljoona ranskalaista on perustanut auto-entreprise-yrityksen.

Napin painalluksella perustettava – ja myös purettava – yritys voi toimia paitsi päätyönä myös palkkatyön, työttömyyden tai toimeentulotuen lisäansiona. Paikallisesta kevytyrittäjien liitosta kerrotaan, että yksinkertaistettu yritysmuoto on monelle myös keino testata liikeidean toimivuutta.

Kun ranskalaista byrokratiaa yritetään keventää, on tuloksena useimmiten vain lisää paperia. Tällä kertaa uudistus kuitenkin toimii. Jo seitsemisen vuotta sitten perustettu auto-entreprise-yritysmuoto on suosittu erityisesti siksi, että yrittäjä ei maksa veroja eikä sosiaaliturvamaksuja niiltä kuukausilta, jolloin liikevaihtoa ei kerry. Yritys voi siis yrittäjän elämäntilanteesta riippuen välillä nukkua.

– Kääntöpuolena on toisaalta se, ettei kevyt-yrittäjä voi vähentää verotuksessa toimisto- tai materiaalikuluja, kertoo kevytyrittäjien liiton, Fédération des auto-entrepreneurs’n (FEDAE), pääsihteeri Ludovic Badeau.

Hänen mukaansa myöskään tappiollisen toiminnan huomioon ottaminen verotuksessa ei ole mahdollista.

– Aloittelevan yrittäjän onkin harkittava tarkoin, onko tämä yksinkertaistettu versio juuri hänen liikeidealleen perinteisiä yritysmuotoja toimivampi vaihtoehto. Aina näin ei välttämättä ole. Uskon kevytyritysvaihtoehdon kuitenkin lisäävän aloittavien yritysten määrää, koska sen puitteissa voi testata liikeideaansa sitoutumatta lopullisesti vielä mihinkään, Badeau toteaa ja muistuttaa, että Ranska on viime vuosina kirinyt Euroopan kärkipaikoille vuosittain perustettavien yritysten määrässä.

Kevytyrittäjyys on suunnattu yrittäjille, joiden vuotuinen liikevaihto jää alle 82 000 euron. Tämä pätee, mikäli kassavirta tulee myynnistä. Jos kyseessä on palveluntarjoaja, liikevaihdon vuosittainen maksimiraja on 33 000 euroa.

Myös muita rajoituksia on. Esimerkiksi maatalousyrittäjä, lääkäri, asianajaja tai kiinteistönvälittäjä ei voi ryhtyä kevytyrittäjäksi. Viime vuosina onkin perustettu eniten kuljetus-, terveydenhoito- ja urheilualan kevyt-yrityksiä. Tänä vuonna myös virkasuhteessa toimiville on annettu oikeus kevytyrityksen perustamiseen.

Päätyön sosiaaliturva riittää

Kevytyrittäjyydellä palkkatyön ohessa lisätuloa hakeville on tärkeää se, ettei kevytyrittäjän tarvitse maksaa itselleen sosiaaliturvaa. Päätyön palkasta suoritetut sosiaaliturvamaksut siis riittävät.

Ludovic Badeaun mukaan myös valtio hyötyy uudesta yritysmuodosta: jos tätä simppeliä firmavaihtoehtoa ei olisi, moni pienestä lisäbisneksestä tuleva euro menisi ohi verottajan.

Dorothée Morin aloitti lastenvaatteita valmistavan Rose-tuotemerkkinsä kevytyrityksenä. Nyt merkillä on jo kivijalkaliikkeet Pariisissa ja Lyonissa.

– Aluksi testasin tuotteen menekkiä myymällä pieniä vaate-eriä messuilla ja internetissä. Kevytyritys oli helppo polkaista pystyyn, ja kirjanpitokin oli sen verran yksinkertaista, että hoidin sen itse, hän kertoo.

– Kun toiminta laajeni, oli kuitenkin järkevää muuttua osakeyhtiöksi, jolloin voin vähentää kangas- ja valmistuskulut verotuksessa.

Tätä nykyä Rose-vaatemerkki työllistää hänen lisäkseen jo viisi henkilöä.

Teksti Terhi Pääskylä-Malmström

Yrittäjyystilillä lisää mikroyrittäjiä Viroon

Myös Virossa suunnitellaan eräänlaista kevytyrittäjyyden mallia, joka toteutuessaan vähentäisi pienimuotoista elinkeinotoimintaa harjoittavien yksityishenkilöiden byrokratiaa ja kuluja ensi vuoden alusta alkaen.

– Uuden mallin mukaan yksityishenkilö voisi myydä tuotteita ja palveluita toiselle yksityishenkilölle korkeintaan 25 000 eurolla vuodessa. Malli pätisi myös tuotteiden, mutta ei palveluiden myyntiin yrityksille, kertoo Suomen Tallinnan-suurlähetystön kauppa- ja talouspoliittinen neuvonantaja Hannu Arhinmäki

Mallin mukaan esimerkiksi lastenhoitopalveluja ostanut vanhempi maksaisi sovitun palkkion niin sanotulle yrittäjyystilille. Pankki tilittäisi summasta 20 prosenttia verottajalle, loput jäisivät palvelun myyneen yksityishenkilön käyttöön. Kirjanpitoakaan ei tarvittaisi. 

– Malli kerryttäisi tiettyjä sosiaalietuuksia, muttei olisi niiden osalta verrattavissa työsuhteeseen tai yrittäjyyteen, Arhinmäki sanoo.

– Tämänhetkisen tiedon mukaan vaikutusta esimerkiksi opintotukiin tai työkyvyttömyyseläkkeisiin ei olisi, joten malli sopisi hyvin satunnaiseen keikkatyöhön. Varmasti tämä omalta osaltaan myös vähentäisi harmaata taloutta ja helpottaisi mikroyrittäjien elämää.

Virossa mikroyrittäjyyttä tuetaan ensi vuoden alusta alkaen myös toisella uudistuksella: arvonlisäverovelvollisuuden alaraja nousee silloin 16 000 eurosta 40 000 euroon.