Keittiömestari Mikko Malinen ja kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä ovat pitkäaikaisia työkavereita, jotka ovat oppineet luottamaan toistensa näkemyksiin.
Keittiömestari Mikko Malinen ja kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä ovat pitkäaikaisia työkavereita, jotka ovat oppineet luottamaan toistensa näkemyksiin.

Keittiömestari pitää kaupunginjohtajan työkunnossa

Gumbölen kartanossa toimii Espoon kaupungin edustustilat ja -keittiö, jonka isäntänä toimii kaupunkia luotsaava Jukka Mäkelä. Kaupunginjohtaja luottaa keittiöstä vastaavan Mikko Malisen kevyeen, lähituotantoa suosivaan tyyliin.

Suurten kaupunkien joukossa Espoo on harvinaisuus: sillä on oma edustuskeittiö. Hallinnollisesti edustuskeittiö kuuluu Espoo Cateringiin, joka on kaupungin omistama osakeyhtiö. Suomen toiseksi suurimman kaupungin toimintaan kuuluu runsaasti sekä edustamista että palkitsemistilaisuuksia ja isännöintiä, mutta arkisin tarjoillaan enimmäkseen kokouskahveja.

Gumbölen kartanossa ovat kaupungin edustustilat keittiöineen. Espoon vanhimpiin kuuluvan kartanon pellot ovat nykyään golfkenttiä, mutta agraarihistoriasta muistuttaa C. G. Engelin suunnittelema hevostalli, jossa kopistelee yhä 50 ratsuhevosta. Kartanon päärakennus on 1840-luvulta, ja se on suojeltu sekä sisältä että ulkoa. Espoon omistukseen kartano tuli 1969 ja sen jälkeen kaikki kaupunginjohtajat ovat isännöineet ja emännöineet siellä. Nykyinen viranhaltija Jukka Mäkelä on järjestyksessä neljäs.

Kartanon oma keittiömestari

Kartanon keittiöstä vastaa Mikko Malinen, raaseporilaissyntyinen keittiömestari, jonka ura alkoi 15 vuotta sitten Fiskars Wärdshusetissa. Gumbölessä oma tyyli alkoi kirkastua.

– Olen pyrkinyt järjestelmällisesti keventämään annoksia, niin että hiilihydraattien määrä on minimissä. Lounaat koostuvat pääasiassa vihanneksista ja kalasta. Ihmettelen usein ravintoloissa annoskokoja, jopa lounaalla ne voivat olla ainakin kolmanneksen suurempia kuin meillä täällä.

Pienimmät, alle kahdeksan hengen tilaisuudet Malinen hoitaa yksin, mutta suurempiin tilaisuuksiin tulee mukaan ravintolapäällikkö Minna Nurmi, ja sen jälkeen lisäkäsiä tarpeen mukaan. Kaikkiaan edustuskeittiön vahvuudessa on kymmenen työntekijää, mutta valtaosa työstä tehdään valtuustotalossa Espoon keskuksessa. Siellä Malinenkin työskentelee silloin, kun Gumbölessä ei ole tilaisuuksia.

Kartanoa käytetään edustustilaisuuksien ohessa kaupungin toimialajohdon sekä erilaisten työ- ja ohjausryhmien kokouksiin. Niissä tarjoilut pidetään kevyinä ja nopeina.

Kestävän kehityksen periaatteet ovat hyväksi paitsi luonnolle myös kaupunginjohtajan terveydelle.

– Kyseessä ovat kuitenkin kokouslounaat, jolloin pääasiassa ei ole ruoka vaan kokous, Malinen sanoo.

Suolaisista ja makeista leivonnaisista on suurelta osin luovuttu. Niiden sijasta tarjolla saattaa olla vaikkapa suklaapraliineja, joita Malinen tilaa Suklaatäplän Juha Rissaselta, Espoossa asuvalta suklaayrittäjältä.

Raaka-aineita omasta pihasta

Malinen pyrkii hankinnoissaan suosimaan lähituotantoa, vaikka maatalousyrittäjien määrä onkin kaupungissa vähentynyt. Länsi-Uudellamaalla tuotantoa kuitenkin on, ja Malinen käyttääkin näitä tuotteita mielellään annoksissaan.

Kartanon puutarhuri Anne Kastarinen huolehtii muiden töidensä ohella keittiön yrttitarhasta, jonka tuotto riittää kesäaikaan omiin tarpeisiin.

Puutarhassa kasvaa omenapuita, joista on jo vuosikausia tehty Gumbölen omaa omenaviiniä tilaisuuksissa tarjottavaksi. Lisäksi Malinen on ehdottanut marjapensaiden määrän lisäämistä.

Viereisellä pellolla on Mäkelän oma perunamaa, joka on saavuttanut jo maailmanmainetta. Vajaan aarin kokoinen peltotilkku on suojattu peuroilta korkealla verkkoaidalla, ja sisäpuolen kohopenkissä kaupunginjohtaja kasvattaa Siiklejään. Pääosin ne menevät oman perheen käyttöön, mutta valikoiduille arvovieraille on tarjottu kaupunginjohtajan itse kasvattamia ja nostamia uusia perunoita.

– Shanghain pormestari oli varsin otettu niistä sekä puhtaasta luonnosta ja tilasta ylipäätään, Mäkelä kehaisee.

Mäkelä onkin suunnitellut ainakin puolileikillään vetäytyvänsä perunanviljelijäksi isomummunsa tiluksille, kun pesti kaupungin johdossa päättyy.

Vatsahaava vaarana

Kun Mäkelä aloitti pestissään tammikuussa 2011, hän keskusteli silloisen Espoon piispan Mikko Heikan kanssa julkisen viran asettamista vaatimuksista. Piispa opasti Mäkelää:

– Kuule Jukka, tässä tehtävässä pitää tykätä kahvista ja voileipäkakusta.

Kahvia olisi todellakin tarjolla, sillä päivän aikana saattaa olla jopa seitsemän kokousta, ja kohteliaisuussyistä sitä pitää ainakin maistaa.

Kaikkien tarjoiluihin ei pääse vaikuttamaan, sillä noin puolet järjestetään muualla, ja siksi Malinen kiinnittääkin erityistä huo­miota omiin tilaisuuksiin.

Mäkelällä on toki itselläänkin sananvaltaa tarjoiluihin, mutta hän on vuosien mittaan oppinut luottamaan Malisen näkemykseen.

– Parhaita sähköposteja ovat sellaiset, joihin voi vastata: ”Ok”.

Kestävän kehityksen periaatteet ovat hyväksi paitsi luonnolle myös kaupunginjohtajan terveydelle.

Kaikki pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajat ovat sitoutuneet Ilmastotreeneihin, ja siihen liittyen Mäkelä lupasi lisätä kaupungin tilaisuuksissa lähellä tuotetun ruuan ja varsinkin kasvisten ja kalan osuutta.

Vieraita siivoojista herttuattariin

Espoon kaupungilla on 14 000 työntekijää, joille järjestetään monenmoisia palkitsemis- ja muistamistilaisuuksia. Koska Gumbölen kartano on suljettu edustustila, sinne pääsee vain kutsusta, mikä antaa tilaisuuksille ylimääräistä arvokkuutta.

Joitakin vuosia sitten kartanossa alettiin kestitä menestyneitä espoolaisurheilijoita, esimerkiksi Espoon Bluesin naisjääkiekkojoukkuetta, joka voitti tänä keväänä Suomen-mestaruuden peräti 14:ttä kertaa.

– Joukkueen jäsenet pääsivät kuittaamaan, että tottahan miesurheilijoita kohdellaan tasavertaisesti: kakkukahvikutsu tulee vasta kun SM-titteli on saavutettu kymmenen kertaa, Mäkelä kertoo.

Kansainvälisiä vieraita käy kartanossa jatkuvasti, osin omien ystävyyskaupunkien kautta, osin Aalto-yliopiston hankkeiden yhteydessä ja osin espoolaisten yritysten vienninedistämisen kautta. Lisäksi valtionhallinnosta tulee aika ajoin pyyntöjä isännöidä valtion vieraita.

Ruoka on kansainvälisessä diplomatiassa keskustelun kieli.

Mäkelä suosii itse tehtyjä tuotteita kaupunginjohtajan joululahjoissa. Malinen on yhtenä vuonna leiponut Gumbölen keittiössä 500 ruisreikäleipää, jotka oli kohotettu hänen isoäidiltään peräisin olevalla hapanjuurella. Toisena vuonna keiteltiin punajuuri-viikunahilloketta, joka sopii mainiosti juustojen seuraksi.

– Ruoka on kansainvälisessä diplomatiassa keskustelun kieli, ja siksi siihen halutaan panostaa.

Rennommin myllyssä

Päärakennuksen lisäksi Gumbölen pihapiirissä on viljamakasiini ja mylly, joissa voidaan järjestää vapaamuotoisempia tilaisuuksia.

– Myllyssä on tehty rosvopaistia ja paistettu muurinpohjalettuja sadalle hengelle à la minute. Nämä ovat niitä elämyksiä, joita paljon ravintoloita käyttävät vieraatkin osaavat arvostaa, Malinen sanoo.

Mäkelä on kerran järjestänyt siellä myös rapujuhlat, mutta kun kaikki vieraat saapuivat autoillaan, jäivät snapsit nauttimatta ja snapsilaulut laulamatta.

Muutenkin alkoholin kulutus on kaupungin tilaisuuksissa vähentynyt minimiin, sillä vaikka kaikki eivät autolla liikkuisikaan, on työelämä käynyt niin vaativaksi, että seuraavana päivänä on oltava työkunnossa.

Julkaistu Evento-lehdessä 3/2019.