”Käyttäisin häpeää johtamisessa, jos uskoisin, että se toimii”

TED-talkillaan 35 miljoonaa katselukertaa kerännyt Brené Brown antoi yritysjohdolle oppitunnin ihmismielen perusteista Nordic Business Forumissa. Brown luotasi häpeää osana organisaation muutosprosessia – tunnetta, joka kasvaa sitä isommaksi, mitä vähemmän siitä puhutaan.

Tukalan kuuma aalto, joka pyyhkäisee lävitsesi ja saa toivomaan, että voisit vajota maan alle. Niinpä niin, kaikki meistä kokevat häpeää – ainakin melkein kaikki.

Brené Brown on juuri kysynyt Nordic Business Forumin yleisöltä, joka koostuu päälliköistä, johtajista ja yritysten omistajista, tuntevatko he häpeää työssään. Muutamia varovaisia käsiä nousee.

– Ihminen joka ei tunne häpeää, ei myöskään omaa kykyä empatiaan ja aitoon yhteyteen toisten ihmisten kanssa. Joten jos on valittava, myöntääkö kokevansa häpeää vai myöntääkö olevansa sosiopaatti, kannattaa valita ensiksi mainittu.

Brown on Houstonin yliopiston tutkimusprofessori, joka on tehnyt uransa itsensä alttiiksi asettamisen (vulnerability) ja häpeän parissa. Hänen TED-talkinsa ovat viiden katsotuimman TED-talkin joukossa, ja viisi viimeistä kirjaa ovat yltäneet New York Times Best Seller -listalle. Nordic Business Forumiin hän on tullut puhumaan tuoreesta tutkimuksestaan: menestyneistä johtajista ja heidän kyvystään käsitellä epäonnistumista ja häpeää.

 

Brown on haastattelut eri alojen johtajia ympäri maailmaa selvittääkseen, mitkä johtajuustaidot korreloivat vahvimmin yrityksen menestyksen kanssa. Tutkimuksesta on selvinnyt, että johtajan kyky toipua epäonnistumisesta ja nousta takaisin ylös on menestyksen elinehto. Kysymys on resilienssistä, siis kestävyydestä ja joustavuudesta.

– Tutkimuksesta selviää, että parhaat johtajat ymmärtävät epäonnistumisten kuuluvan menestykseen, eikä niin, että he kokisivat vastoinkäymisten johtavan uusiin vastoinkäymisiin. Tämä tarkoittaa itse asiassa sitä, että epäonnistuminen lakkaa olemasta epäonnistuminen sillä hetkellä, kun siitä otetaan opiksi.

Yrityksen kohdatessa esimerkiksi liiketaloudellisen kriisin johtaja voi kokea halua vältellä asiasta puhumista. Brownin mukaan tiedon pimittäminen on kuitenkin tuhoisaa.

– Ihmisen aivot toimivat niin, että kun dataa ei ole, aivot keksivät tarinan itse. Jos johtaja ei kerro miten asiat ovat, alaiset kyllä täyttävät tyhjät kohdat itse, ja usein aivan muulla kuin faktalla. Johtajat ovat kuitenkin usein tilanteessa, jossa he eivät voi jakaa luottamuksellista tietoa alaistensa kanssa. Tämä pitää sanoittaa alaisille: ”Tiedän että olette epätietoisia. En voi jakaa tietoa kanssanne juuri nyt, mutta kertokaa mitä haluatte tietää, ja minä annan vastauksia heti kun pystyn”. Se, että sanoo asiat suoraan, on kilttiä. Epäselvyys taas on epäystävällistä.

Brown, johtaja itsekin, myöntää läpinäkyvän ja suoraselkäisen johtamisen olevan vaativaa.

– Jopa tutkimukseemme osallistuneet maailman menestyneimpien yritysten johtajat ovat luulleet, että rohkeus on synnynnäinen ominaisuus. Mutta se ei ole: rohkeus on taito, jonka voi opetella, ja ennen muuta se on valinta. Oma päivittäinen mantrani on, että tänään valitsen rohkeuden mukavuudenhalun sijaan.

Rohkeus on taito, jonka voi opetella, ja ennen muuta se on valinta.”

Nykymaailmassa muutokset tapahtuvat nopeaan tahtiin. Ammattikuntia syntyy ja kuolee, ja vastikään päivitetty osaaminen voi vanhentua parissa vuodessa. Tämä on Brownin tutkimuksen mukaan suurin yksittäinen häpeän tunteiden aiheuttaja työelämässä.

– Pelko siitä, että minulla ei ole enää väliä, että osaamisellani ei olekaan mitään arvoa. Ongelma on, että häpeä rapauttaa luovuutta ja innovointikykyä, mikä taas aiheuttaa sen, että yritys ei kykene uudistumaan. Tämä aiheuttaa lisää häpeää, ja kehä on valmis.

Niinpä vastalääke on teoriassa yksinkertainen: häpeän kanssa pitää tulla sinuiksi. Vaikeista aiheista on puhuttava, alaisten pelkoja käsiteltävä, epämukavuutta ja omaa keskeneräisyyttä siedettävä.

– Olen havainnut, että mitä vähemmän häpeästä puhutaan, sitä enemmän sitä on. Kasvaakseen eksponentiaalisesti häpeä tarvitsee salailua, vaikenemista ja tuomitsevuutta. Empaattisessa työyhteisössä häpeä ei selviä hengissä.

Entäpä sitten häpeällä johtaminen? Virheistä nälviminen, syyttely, hienovarainen potkuilla uhkailu ja tiedon pimittäminen ovat kaikki omiaan synnyttämään ihmisissä huonommuuden tunteen, siis häpeää. Konservatiivisena pidetystä Texasin osavaltiosta kotoisin oleva Brown vitsailee, että kulttuuritaustansa puolesta hän olisi valmis käyttämään mitä tahansa kovia keinoja, mikäli kokisi niiden tepsivän. Jos oikean ja väärän kysymykset siirtää hetkeksi sivuun, voikin kyynisesti todeta, että työntekijöiden kyykyttämisellä on mahdollista tehdä tulosta – lyhyellä aikavälillä.

– Tietyn pisteen jälkeen nöyryytetty ihminen joutuu kuitenkin irrottamaan itsensä sietämättömästä tilanteesta selviytyäkseen. Tämä on puhdasta neurobiologiaa: aivojen tehtävä on pitää meidät turvassa, silloinkin kun vaarana on myrkyllinen yrityskulttuuri.

 

Brown sanoo, että vastoinkäymisen hetkellä ihmisen on syytä paitsi tunnistaa häpeä, myös tarkkailla tapaa, jolla puhuu itse itselleen. Jos solvaukset ja syyttely eivät pure alaisiin, eivät ne auta myöskään oman pään johtamisessa.

– En ikinä puhuisi lapsilleni tavalla jolla puhun välillä itselleni. Tutkimuksessani kävi ilmi, että menestyneet johtajat puhuvat itselleen tavalla, joka auttoi heitä kohtaamaan vastoinkäymiset rakentavasti.

Mitä tulee luovuuden ja innovatiivisuuden tukemiseen, on yrityskulttuuri rakennettava psykologisesti turvalliselle maaperälle, jossa uteliaisuudesta ja avoimuudesta palkitaan – joka kerta, ei vain silloin kun johdolle sopii.

– Jos yrityksellä on arvot, niiden mukaan pitää myös elää. Jos arvot ovat vain yritysviestintää, ne ovat bullshittiä. Minun tärkein arvoni on rohkeus, ja valitsen sen joka kerta, en vain silloin kun se on helppoa ja vaivatonta. Jos sanoo arvostavansa avoimuutta, mutta harjoittaa avoimuutta vain perheensä parissa, ei kysymys ole oikeasta arvosta, Brown sanoo.

Julkaistu Evento-lehdessä 6/2019.