Jukka Jalonen etsii johtajana parasta mahdollista versiota itsestään

Jukka Jalonen on joukkuepelaaja, jonka toimintaa ohjaavat kunnianhimo ja voitontahto. Puhujakorokkeelle Jalonen nousee mieluiten aiheenaan menestyvän tiimin rakentaminen. Tuolloin puheessa korostuu miehen usein toistama avainsana: luottamus.

Jäämeri siintää edessä. Ollaan niin pohjoisessa, etteivät puhelimetkaan tavoita signaalia. Jukka Jalonen nauttii.

– Hermo lepää, kun vetelee uistinta jumalan selän takana, toukokuussa maailmanmestaruuden voittaneen Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja sanoo.

Hän on Tenolla kalastamassa tutun miesporukan kanssa. Samassa seurassa on lohia jahdattu lukuisia kertoja aiemminkin. Kymmenisen miestä, joista yksi on etevämpi moottoreiden, toinen savustuspöntön ja kolmas soutuairojen parissa. Äijäporukassa roolit muotoutuvat itsestään.

Tenon ohella toinen paikka, jossa valmentaja rentoutuu, on kesäpaikka Puumalassa. Toisinaan mökillä pystyy jopa vain olemaan. Kotona kuulemma päivänkin mittainen peukaloidenpyörittely olisi tuskaa.

Kesäpaikka on rauhan ja levon tyyssija, jossa oleillaan ilman sen suurempia ohjelmanumeroita. Mökillä Jalosen lähipiiri on nähnyt miehestä myös toisenlaisen puolen. Jukka Jalonen on äärimmäisen voitontahtoinen.

– Kun pelataan, pelaan aina tosissani, vaikka kyse olisi mökkipihan mölkkykisasta. Vanhemmat ja systeri perheineen sekä oma perheeni takuulla kuvailisivat minua ihmiseksi, joka ei voi sietää häviämistä. Minulle peli on peliä ja olen sillä lailla tosikko, etten osaa leikkiä. Leikkimielisyys on asia erikseen, mutta kun pelaan, haluan aina myös voittaa.

Luottamus, tunne, että tekijään luotetaan, tuo mukanaan rohkeutta.”

Hieman mies pehmentää kuvausta kilpailuvietistä ja hurjasta voitontahdosta. Ikä on kuulemma tuonut aavistuksen lisää rauhallisuutta. Toisaalta, kun valmentaminen on ammatti, myös omaa toimintaa on pakko arvioida.

– Kyllä minä säännöllisesti mietin, millainen olen parhaimmillani ja miten siihen on päädytty. Ja analysoin sitäkin, minkälainen olen, miten toimin vaikeina hetkinä. Koska kaikesta voi oppia.

Äkkipikainen tiimipelaaja

Minkälainen tyyppi tämä maailmanmestareita valmentava riihimäkeläinen oikein on?

– Valmentajana sitä hakee aina parasta versiota, on kyseessä sitten yksilö tai joukkue. Itsestänikin haen sitä parasta versiota, Jalonen pohtii.

– Tiedän olevani luonteeltani joukkuepelaaja. Minua ohjaa kunnianhimo ja voitontahto, mutta parhaimmillani olen, kun pystyn tekemään hommia joukkueen eteen.

Joukkue voi tarkoittaa yhtä lailla jääkiekkoilijoita, perhettä kuin Tenolla lohia narraavaa äijäporukkaa. Kalareissuilla Jukka Jalonen kuitenkin tietoisesti välttelee porukan johtajuuden ottamista.

– En minä juurikaan muutu töissä tai siviilissä. Sen kuitenkin tiedän, että töissä olen siviili-Jukkaa autoritäärisempi.

– Pelitilanteissa minullakin on huomattavasti tunnetta mukana. Se tulee yleensä ilmi, jos olen tyytymätön. Paineistetussa tilanteessa ärähdykseni kohteeksi saattaa joutua tuomari tai pelaaja. Tunnistan tämän äkkipikaisuuden. Vaikka kuinka koetan kehittää itseäni, oman luonteensa perusominaisuuksista on pirun vaikea päästä eroon.

– Apuvalmentajan pitää toisinaan vähän tökkiä kylkeen, ennen kuin taas asetun.

Palaute myönteisenä

Omana vahvuutenaan Jalonen pitää kykyä kommunikoida. Ekstrovertiksi hän ei kuitenkaan tunnustaudu. Tietynlainen avoimuus ja konstailemattomuus lienevät osin perua karjalaisilta isovanhemmilta.

Kommunikaatiotaidot korostuvat valmentajan ammatissa, jossa palautteen antaminen on keskeinen työväline. Jalonen pyrkii antamaan palautteen myönteisen kautta. Hän uskoo pelaajan tietävän itsekin, missä meni vikaan, eikä tarvitse valmentajaa moukaroimaan negatiivista tunnetta lisää.

– Tiukassa paikassa pyrin luomaan uskoa tai hyvää fiilistä. Lähestyn pelaajaa vahvuuksien kautta.

Jos jonkun heikkouksia kaivetaan esiin, kyse on vastustajasta. Avoin ja rehellinen kommunikointi on Jaloselle tärkeä työväline. Joukkueessa on keskeistä, että jokainen tiimin jäsen tietää, mitä ollaan tekemässä, milloin, missä, mutta ennen kaikkea miksi.

Joukkueen etu ensin

Valmentaja kuvaa työtään säätämiseksi ja tasapainon löytämiseksi. Yhtä lailla joukkueen kuin urheilijayksilön kohdalla pitää löytää balanssi itseluottamuksen ja liian yrittämisen välille.

Motivaatiokin saattaa toisinaan kiepsahtaa yli optimaalisen tason. Liika yrittäminen kostautuu herkästi yllelaskeutuvana, jäykistävänä kipsinä. 

– Tietty mentaalinen rentous, se tässä työssä on aina hakusessa.

Jalonen tietää, ettei joukkueen ilmapiiri synny vain valmennusjohdon tekemisistä. Myönteisen ilmapiirin luomista auttaa, että tiimissä on valittu oikeat ihmiset oikeille paikoille.

– Tykkään epäitsekkäistä pelaajista. Sellaisista, joita ajaa kovaan työntekoon joukkueen etu, ei se, että saa itse näyttää hyvältä.

– Ehkä yksi vahvuuteni on se, että osaan luottaa ihmisiin. En todellakaan kyttäämällä kyttää tiimin tekemisiä. Jaan tiettyyn pisteeseen asti mielelläni vastuuta toisille. Sillä tavoin voin osoittaa luottamusta ja arvostusta.

Vaikka Jalonen tiedetäänkin valmentajana, joka pelikaudella pitää yhteyttä tiiminsä jäseniin aiempia valmennussukupolvia enemmän, kesäkaudella pelaajille ei soitella.

– Työskentelen motivoituneiden ammattilaisten kanssa. Kyllä heistä jokainen tietää kehityskohteet, joihin kesällä kannattaa keskittyä. Turha minun on siinä vouhottaa. Annan mielelläni ihmisille työrauhan.

Urheilun motivaatio

Jalonen korostaa haastattelun aikana useam­paan kertaan saavansa työskennellä äärimmäisen sitoutuneiden ja itseohjautuvien urheilijoiden kanssa. Tämän hän tuo esiin myös luentotilaisuuksissa, joissa on kiertänyt puhujana vuosikymmenen verran.

– Liike-elämässä kaikki eivät ole varmasti yhtä motivoituneita kuin huippu-urheilussa. Jotakuta saattaa ajaa työntekoon vain palkka. Tai suoritukseksi riittää riman hipominen. Mutta suuremmin eroja ei ole.

– Samalla laillahan sitä ihmisiä johdetaan, hän painottaa.

Puhujakeikoilla saatu palaute myös vahvistaa näkemystä johtamisen samanlaisuudesta. Liki jokaisen puheenvuoron jälkeen Jalonen saa kuulla hämmästelevän kommentin: ”Meillähän on aivan samanlaista”.

Mieluiten Jalonen nousee puhujakorokkeelle aiheenaan menestyvän tiimin rakentaminen.”

Toisinaan kuulijajoukosta nousee ylös käsi ja kysymys tai kommentti niksauttaa Jalosen ajattelua uuteen suuntaan.

Mieluiten Jalonen nousee puhujakorokkeelle aiheenaan menestyvän tiimin rakentaminen. Tuolloin puheessa korostuu miehen usein toistama avainsana: luottamus. Siihen kaikki perustuu. Kun ihminen kokee roolinsa ryhmän kannalta merkittävänä, hän on valmis tekemään parhaansa ryhmän eteen.

Luottamus, tunne, että tekijään luotetaan, tuo mukanaan rohkeutta. Sillä senkin Jalonen tietää, että jokainen pelkää jotakin. Rohkeus auttaa, kun vastaan tulee kovia paikkoja.

Pojasta polvi paranee

Jääkiekkoilija voi pelätä loukkaantumista tai uran katkeamista. Mitä pelkää maajoukkueen valmentaja? Pidemmän mietinnän jälkeen Jalonen tuumii pelkäävänsä läheisten ja lasten puolesta. Että näille kävisi jotain.

Jalonen on muutakin kuin jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja ja suosittu puhuja. Hän on myös isä, joka on joutunut opettelemaan häviämisen taitoa golf-kentällä. Jääkiekon parissa työskentelevät pojat Jesper ja Jimi ovat jo aikaa sitten ohittaneet golf-taidoissaan tasoituksella 12 pelaavan isänsä.

– Pojat vielä kehittyvät golfissa, minä en. Pakko myöntää, etteivät omat eväät enää riitä. Mutta helposti en kyllä anna periksi.

Suomen Leijonat saivat Vuoden käyttäytyjä -tittelin

Tapaseura palkitsi Suomen MM-jääkiekkojoukkue Leijonat vuoden 2019 käyttäytyjänä. Perusteena olivat yhteistyö, arvostus ja ihmisyys.

Jukka Jalonen kommentoi tunnustusta näin:

– Sehän on merkki siitä, että ihmiset ovat nähneet, että olemme pystyneet juhlimaan voittoa fiksusti ja muutenkin käyttäytymään ihmismäisesti.

Julkaistu Evento-lehdessä 5/2019.