Ruotsin Helsingin-suurlähettiläs Anders Ahnlid ja lähetystön kokki Markus Karjalainen.
Ruotsin Helsingin-suurlähettiläs Anders Ahnlid ja lähetystön kokki Markus Karjalainen.

Illan isäntinä kokki ja suurlähettiläs – gastronomia on osa diplomatiaa

Ruotsin Helsingin-suurlähetystön kokki Markus Karjalainen on työskennellyt Kauppatorin laidalla presidentinlinnan naapurissa jo 17 vuotta, ja nykyinen lähettiläs Anders Ahnlid on järjestyksessä hänen kuudes esimiehensä.

Helsingin-suurlähetystö on Ruotsin valtion etäpääte Suomessa. Siellä edistetään Ruotsin etuja monin tavoin: järjestetään työlounaita suomalaisten päättäjien kanssa, huolehditaan ruotsalaisista ministereistä, jotka ovat vierailulla Suomessa, edistetään ruotsin kielen opiskelua Suomessa ja tarjotaan promootiotilaisuuksia ruotsalaisyrityksille. Yksi iso tehtävä on Suomessa asuvien Ruotsin kansalaisten palveleminen muun muassa passi- ja äänestysasioissa.

– Suomen ja Ruotsin suhteet ovat lähentyneet viime aikoina merkittävästi, koska puolustusyhteistyö on tiivistynyt, suurlähettiläs Anders Ahnlid sanoo.

Lähetystössä kelpaakin järjestää tilaisuuksia, sillä sijainniltaan se on taatusti kaupungin paras, heti presidentinlinnan naapurissa. Itse rakennus on valmistunut 1839–1843 kauppaneuvos J. H. Heidenstrauchin asuinrakennukseksi. Ruotsin valtio hankki sen lähetystökseen 1920-luvulla, jolloin se remontoitiin muistuttamaan Ruotsia ulkomailla.

Tapahtumat ovat lähetystön keskeistä toimintaa.”

Tiloissa on paitsi toimistoja ja edustustiloja myös vierashuone, jota ainakin Ruotsin kuningashuone on toisinaan käyttänyt Helsingin-vierailuillaan. Ylimmässä kerroksessa on lähettilään virka-asunto.

Ruotsin Helsingin-suurlähetystö jää toiseksi vierailijamäärässä vain Yhdysvaltojen-lähetystölle, mutta Washingtonissa on pelkästään henkilökuntaakin viitisenkymmentä.

Keittiölle vapaat kädet

Kaikki suurlähettiläät asuvat lähetystöissä, sillä se ikään kuin kuuluu toimenkuvaan, mutta kaikki eivät tuo perhettään mukanaan. Ulkoasianhallinnon koodistoon kuuluu, että lähettiläs ja lähetystövirkailijat vaihtavat asemapaikkaa tietyn jaksotuksen mukaan. Ahnlid on ollut Suomessa nyt kaksi ja puoli vuotta, ja hän on Helsingissä ilman perhettään.

– Lähettilään puoliso osallistuu usein tilaisuuksien järjestämiseen, mutta Ahnlid on jättänyt meille hyvin vapaat kädet, sillä hänenkin aikataulunsa on rajallinen, Markus Karjalainen sanoo. 

Palomiehiä ja lapsia

Ahnlid kertoo, että tapahtumat ovat lähetystön keskeistä toimintaa. Päivät, jolloin talossa ei järjestetä mitään, ovat harvinaisia.

– Esimerkiksi eilen meillä oli 40 hengen lounas, illalla piti olla 143 hengen päivällinen, ja lisäksi oli kaksi kahvitilaisuutta, Karjalainen sanoo.

Syksyllä lähetystössä kestittiin suomalaisia palomiehiä, jotka avustivat viime kesänä Ruotsissa riehuneiden metsäpalojen sammuttamisessa. Toinen tärkeä vierasjoukko ovat lapset, jotka ovat juuri aloittaneet ruotsin kielen opinnot. Heitä varten on suunniteltu oma ohjelmansa, joka perustuu Mauri Kunnaksen kirjaan Koiramäen Suomen Historia. Siinä lapsille pidetään esitys sekä ruotsiksi että suomeksi, jonka jälkeen lapset etsivät lähetystön tauluista kirjassa esiintyviä hahmoja, ja tilaisuus päättyy mehutarjoiluun.

Gastronomia on osa diplomatiaa

– Diplomatiassa on kyse sekä aivoista että sydämestä, ja tie sinne käy vatsan kautta, Ahnlid filosofoi.

Ruokapöydän ääressä on mahdollista päästä vapaamuotoisempaan keskusteluun kuin virallisissa neuvotteluissa, mutta työlounailla puhutaan silkkaa asiaa.

Lähetystössä tarjoiluja muokataan sekä vuodenajan mukaan että vieraat huomioon ottaen.

– Kotiruokaa eli husmanskostia ei täällä enää tarjoilla, vaan siitä hiukkasen hienostuneempaa versiota.

Hovimestari Minna Eriksson pitää kirjaa kaikista lähetystön tapahtumista, ja mustakantiseen ruutuvihkoon tallennetaan vieraat, heidän määränsä ja tarjotut viinit.

– Kun tietyt vieraat käyvät täällä usein, voimme näin seurata, ettemme tarjoa heille samoja viinejä moneen kertaan, Eriksson sanoo.

Alkoholijuomien käyttö on vähentynyt paljon Karjalaisen alkuvuosista lähetystössä, jolloin oli tyypillistä tarjota aperitiivi ennen ruokaa, kolme lasia viiniä sen kanssa ja digestiivit kahvin jälkeen.

– Snapseja emme itse harrasta, mutta jotkut yhteistyökumppanit ovat niitä täällä joskus tarjonneet. Eikä kirjastossa polteta enää sikareita illallisen jälkeen, Ahnlid sanoo.

Seminaarista suuntaviivat

Ruotsi järjestää joka kolmas vuosi eri lähetystöjensä keittiöille seminaarin, jossa päivitetään voimassaolevaa ruokastrategiaa. Tänä kesänä tavattiin Prahassa, jossa keittiömestari Paul Svensson opasti kokkeja kestävän kehityksen ja ilmastoystävällisen keittiön saloihin.

– Uusi linjaus näkyy muun muassa tämänpäiväisellä illallisella, jolla on pääruokana perunaa kolmella tapaa valmistettuna ja ahvenanmaalaista lammasta. Aikaisemmin lammasta olisi ollut eri tavoin valmistettuna, ja peruna pienemmässä roolissa, Karjalainen kertoo.

Läheltä hankitut raaka-aineet ovat niin ikään tärkeitä. Mukana koulutuksissa on ollut myös Ruotsin menestyksekäs kokkimaajoukkue.

– Alamme kiinnittää yhä enemmän huomiota vihannesten huolellisempaan valmistamiseen, ja käytämme muun muassa lämpömittaria vihanneksille, kun aiemmin vain lihan ja kalan sisälämpötiloihin kiinnitettiin huomiota.

Suomessa ruokakulttuuri on hyvin samanlaista kuin Ruotsissa, ja varsinkin raaka-aineiden hankinta on helppoa. Kaikkia yhteisiä perinteitä ei kuitenkaan lähetystöstä vaalita.

– Minun aikanani täällä ei ole koskaan järjestetty rapujuhlia, ja yksi syy on tietysti hinta, mutta toisekseen niiden syöminen on varsin sotkuista, eikä se oikein sovi tähän ympäristöön, Karjalainen kertoo.

Kansallispäivän vastaanotto pihalla

Ruotsin kansallispäivää vietetään kesäkuun kuudentena, mikä mahdollistaa rennon tilaisuuden järjestämisen sisäpihalla. Vieraita on hiukan alle 400 ja tarjoilut toteutetaan cocktailtilaisuutena.

– Yksi tarjottavista oli tänä vuonna ruotsalaisella pestolla täytetyt tomaatit. Ruotsalainen pesto on Karjalaisen kehittämä variaatio, jossa käytetään basilikan lisäksi pinaattia ja muita yrttejä, parmesanin tilalla Västerbottenin juustoa, oliiviöljyn tilalla auringonkukkaöljyä ja pinjansiementen tilalla auringonkukansiemeniä, Ahnlid kehaisee.

Tarjoiluja muokataan vuodenajan mukaan.”

Ruotsin kansallispäivän vieraslista on vapaamuotoisempi kuin Suomen itsenäisyyspäivän vastaanotolla, sekoitus monenlaisista ihmisistä, mutta varsinkin aiemmin valtaosa vieraista oli vanhempaa suomenruotsalaista väkeä.

– Olemme ihan tietoisesti pyrkineet kutsumaan tänne nuoria ja suomenkielisiä, jotta saisimme lisättyä monimuotoisuutta.

Isoihin tilaisuuksiin otetaan apuvoimia muun muassa ruotsinkielisestä ammattikorkeakoulusta Arcadasta.

– Vaikka kaikki ei sujuisikaan yhtä juohevasti kuin konkareilta, haluamme silti suosia nuoria. Se tuo tilaisuuksiin tietynlaista raikkautta, ja toki mukana on heidän opettajansa, Ahnlid sanoo.

Pitkäsanainen lähettiläs, kekseliäs kokki

Vuosien varrella tiimi on oppinut, että viivästyksiä saattaa tulla, ja siksi ruokalajeista tehdään sellaisia, etteivät ne mene pilalle pienestä odottelusta.

– Yleensä aikataulut pitävät melko hyvin, mutta ongelmana olen usein minä, joka puhun liian pitkään, Ahnlid tunnnustaa.

– Siksi teemme usein alkuruuaksi keittoa, jonka pohjat ovat valmiina lautasilla pöytään katettuna, ja sitten kun vieraat on saatu istumaan, tarjoilijat kaatavat kuuman liemen tai keiton kannusta, Karjalainen täydentää.

Budjetista on pidettävä kiinni

Ruotsin ulkoasiainministeriön budjetti on ollut viime vuosina vakaa, eikä lähetystöjä ole jouduttu sulkemaan, mutta törsäämiseen ei silti ole varaa. Vaikka lähetystöjen keskeinen tuote on vieraanvaraisuus, pidetään niissä silti kulut kurissa. Helsingissäkin valtaosan tilaisuuksista hoitavat Karjalainen ja Eriksson kahdestaan, ja raaka-aine- sekä viinivalinnoissa noudatetaan kohtuullisuutta.

– Arvostan kuitenkin ruotsalaisissa sitä, että he haluavat käyttää rahaa ruokaan. Ruotsi myös promotoi ruotsalaisia elintarvikkeita esimerkiksi Bocuse d’Or -kilpailussa, ja se on myös menestynyt kansainvälisissä kokkikilpailuissa, Karjalainen sanoo.

Julkaistu Evento-lehdessä 4/2019.