Ikäjohtamisessa ihmistä katsotaan kokonaisuutena – työrooli on vain yksi osa

Antti Harjuoja auttaa Suomen ikääntyvää työväestöä löytämään omat vahvuutensa ja parantamaan koko Suomen työkykyä. Taustalla leimuaa palo yhteiskunnallisesti vaikuttavan työn tekemiseen.

Yrityskulttuurin muotoilun parissa vuonna 2016 Milestonella aloittanut Antti Harjuoja pestattiin ensin muotoilijan tehtäviin. Pelkkä muotoilu ei kuitenkaan riittänyt. Muutaman kuukauden päästä Milestonen perustaja Mikko Aalto mainitsi strategiapäivän yhteydessä työväestön ikääntymisen.

– Koimme, että aihe oli ehkä ajankohtaisempi kuin koskaan, Harjuoja muistelee.

Palautetta Harjuoja ja Aalto saivat uuden palvelun ideastaan enemmän kuin tarpeeksi. Ihmeteltiin miksei tällaista palvelua ollut ennen kehitetty.

– Palautetta tuli idean testaamisesta, joka johti siihen, että aloimme kehittämään palvelua.

Niin, minkälaisesta palvelusta oikein on kyse?

Moninainen joukko

Nextmilen avulla helpotetaan eläkkeelle siirtymistä ja sen aiheuttamasta elämänmuutoksesta selviämistä. Puhutaan ikäjohtamisesta. Sen vaikutuspiiri ei kuitenkaan ulotu pelkästään tiettyyn ikäryhmään, vaan myös elämäntilanteen kartoittamiseen.

– Tämä on tärkeä pointti. Ihmistä on katsottava kokonaisuutena eikä vain työroolin kautta, sillä työ on vain osa elämää. Jos jotain tapahtuu henkilökohtaisessa elämässä toimiston ulkopuolella, vaikuttaa se usein myös työhön, vähintäänkin tiedostamattomana henkisenä kuormana, ja päinvastoin. Paineet töissä tulevat helposti kotiin. Tämä on johtamishaaste, joka lisää esimiestyön vaatimustasoa.

Eläkeläiset ja sitä ikää lähestyvät niputetaan harmillisen usein yhdeksi, samankaltaiseksi ihmisryhmäksi. Harjuoja painottaa erityisesti seniorityöntekijöiden moninaisuutta.

– Yhden eläköityvän profiilin määrittäminen ei ole mahdollista. Luonnollisesti on paljon erilaisia tarpeita ja haluja liittyen tähän elämän murrokseen.

Ässä hihassa

Elinkeinoelämän valtuuskunnan raportin mukaan työttömiksi jääneitä yli 56-vuotiaita ei käytännössä enää huolita takaisin työelämään. Tämä tuntuu hullunkuriselta. Ovathan sen ikäiset jo niin sanotusti kilometrinsä ajaneet, mutta ei moottori vielä ole sammumassa. Seuraavat mailit olisi vielä koettavina.

Samanaikaisesti maailma digitalisoituu, eikä Ylen Nettiä ikä kaikki -kampanjan tutkimuksen tulokset varsinaisesti tue ikääntyvän väestön digitaitoja. Tutkimus paljastaa sähköpostin tuottavan eniten hankaluuksia. Siis päivittäisen tavan kommunikoida, joka on entistä enemmän läsnä työelämän jokaisessa nurkassa. Kyseessä on Harjuojan mielestä kysymys uuden oppimisesta ja epäonnistumisen pelosta.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan raportin mukaan työttömiksi jääneitä yli 56-vuotiaita ei käytännössä enää huolita takaisin työelämään.

– Digitaalisia työkaluja karsastetaan. Osalle seniorityöntekijöistä tämä voi olla pelottava tilanne, siksi niitä vältellään. Tärkeintä tässä tilanteessa olisi edesauttaa turvallisen ja epäonnistumisia hyväksyvän työskentely-ympäristön syntymistä.

Harjuoja viittaa Googlen tutkimusryhmän testiin, jossa parhaiten menestyvä työryhmä ei ollutkaan riippuvainen sen tekijöiden “meriiteistä”. Ryhmä pärjäsi, jos siinä vallitsi psykologinen turvallisuus. Työryhmän jäsenten tulisi tuntea itsensä vapaiksi ja turvallisiksi jakaessaan avoimesti tunteitaan, ja pystyttävä kertomaan, mikäli joku asia ei tunnu toimivan. Kyseistä toimintatapaa on Aalto harjoittanut jo 90-luvulta lähtien.

Olisiko tässä valtti, jonka seniorityöntekijä voisi laskea vahvuudekseen työhaastattelussa?

– Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on huutava pula hyvistä työntekijöistä, koska valtaosa hakijoista haluaa isompiin ja trendikkäisiin firmoihin. Pienemmät firmat tarvitsevat osaamista ja kokemusta. Työntekijää, joka pystyy lyhyellä perehdytyksellä olemaan tuottava. On myös muistettava, että moni firma ei tässä muuttuvassa maailmassamme edes tiedä, millaista osaamista he tarvitsevat. Tässä avautuu mahdollisuus lähteä rohkeasti kokeilemaan ja näyttämään mitä osaa.

Teot puhuvat puolestaan

Työmarkkinat horjuvat milloin mihinkin suuntaan. Nyt vaikuttaisi kuitenkin siltä, että töitä riittää tekevälle. Alan vaihtokin on entistä yleisempää. Miten jo pitkän työuran tehnyt, mutta digiloikassa askeleen taakse jäänyt työntekijä voisi erottautua työnhaussa?

– On haastettava se perinteinen passiivinen työnhaku ja lähdettävä kirjaimellisesti liikkeelle.

Harjuoja puhuu omien jalanjälkiensä tunnistamisesta. Siitä, mitä on jättänyt jälkeensä, mitä on saanut aikaan?

– Eikä pelkästään titteliriveistä cv:ssä. On tunnistettava ne vahvuusalueet, joissa on kokenut onnistumisia sekä mikä kiinnostaa ja mitä haluaa oppia, Harjuoja tarkentaa.

Erään yhteiskunnallisesti tärkeän huomion Harjuoja ja Aalto ovat tehneet. Varsinkin asiantuntija-ammateista eläkkeelle siirtyvistä yhä useampi olisi kiinnostunut jatkamaan työelämässä joustavilla ratkaisuilla.

– Uskon, että seniorityömarkkinat tulevat nousemaan uusin keinoin. Onhan se yhteiskunnankin näkökulmasta suurta haaskaamista, et­temme mahdollista kokeneiden työntekijöiden työntekoa kullekin merkityksellisten asioiden parissa. Varsinkin jos siihen itsellä on halua.

Varsinkin asiantuntija-ammateista eläkkeelle siirtyvistä yhä useampi olisi kiinnostunut jatkamaan työelämässä joustavilla ratkaisuilla.

– Yksi tuntemani seniorityöntekijä totesikin, että hiljattain eläkkeelle siirtyneet ovat suuri hyödyntämätön voimavara. Tähän liittyen meillä on työn alla jotain, josta kerromme myöhemmin, Harjuoja paljastaa ja jättää toivon siemenen monen mieleen.

 

 

 

”Titteli käyntikortissa”

Harjuoja näkee, että suurin haaste, jonka eläkeikää lähestyvät kohtaavat, on ongelman vähättely. Kriisipistetaulukon mukaan eläkeikä on kuitenkin eron ja puolison kuoleman jälkeen kolmanneksi vaikuttavin piste elämässä. Vain neljäsosa 50–59-vuotiaista on tehnyt tai aikoo tehdä jotain järjestelyjä eläkkeelle jäämiseen liittyen1.

– Työsuhde tuo kuitenkin mukanaan vahvan rakenteen arkeen – muun muassa aikataulut, rutiinit, yhteisön ja palkan. Mikäli eläkkeelle jäädään niin sanotusti kerrasta, muuttuu elämässä todella paljon samanaikaisesti.

Nextmilen pointtina on, että ohjataan jokainen osallistuja henkilökohtaisesti isojen kysymysten äärelle. Siis kaivetaan ne itselle tärkeät asiat esiin. Eläkkeen alkaessa on hyvä tietää itselle merkitykselliset asiat ja tulevaisuuden unelmat. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan yksi tärkeimmistä asioista eläkkeelle siirryttäessä olisi vahvistaa ihmisen koettua pystyvyyttä eli henkilön luottamusta omiin kykyihinsä hallita menestyksekkäästi työuransa seniorivaihetta ja siihen liittyvää omaa eläkkeelle siirtymistä.

– Nyt eläköityvä sukupolvi on vahvasti sitoutunut työnantajaan ja mitä se tekee identiteetille, kun ei ole enää se kuka on aina ollut? Kun ei ole enää titteliä käyntikortissa.

Harjuoja itse oli 22-vuotiaaksi asti ammattilaisjääkiekkoilija.

– Jääkiekon loputtua tartuin asioihin tavoitteellisesti, mutta alkukiihdytyksen jälkeen tuntui tyhjältä. Yritin löytää itseni tekemisen ja ulkopuolisten ihmisten ja asioiden kautta. Koulutus, ammatti, parisuhde ja asuinpaikka määrittelevät usein sen, mitä me olemme. Jos jokin niistä poistuu, olemme hukassa. Niin kävi minullekin.

Moni katsoo siis esimiestään ja työyhteisöään omankin elämänsä arvojohtajana. Harjuojan ja Aallon mukaan esimiehellä on työntekijän inhimillisessä kehityksessä ja omien vahvuuksiensa löytämisessä myös merkittävä rooli.

– Taustalla on Milestonen ihmiskäsitysmalli, joka vastaa kysymykseen mikä ja millainen ihminen on.

Onko yhä enemmän voittoa tavoittelevassa yhteiskunnassa edes olemassa tällaista johtajaa?

– On! Mutta siihen pitää todella paneutua. Joutuu opiskelemaan oppiaineista vaikeinta: ihmistä. Sitä ei voi ulkoistaa järjestelmälle, sovellukselle tai konsultille. Siihen pitää kunkin itse tarttua ja uskaltaa lähteä kohtaamaan ihminen työroolin takaa.

1 Lääketietokeskuksen, Suomen Apteekkariliiton ja Suomen Lääkäriliiton Taloustutkimus Oy:llä teettämä kyselytutkimus 50–59-vuotiaiden kuluttajien näkemyksestä eläkkeelle jäämisestä.