Hyvikset ja pahikset opinnäytetyön toimeksiantajana

Parhaimmillaan opinnäyteyhteistyö on mutkatonta ja molemmat osapuolet hyötyvät siitä. Toimeksiantaja saa uutta tietoa toimialastaan, ideoita uuden kehittämiseksi tai analyysin tehdyistä toimenpiteistä. Verkosta voi kurkata, mitä omalta toimialalta on jo tutkittu korkeakoulumaailmassa.

Kun ammattikorkeakouluopiskelija on opinnäytetyövaiheessa, moni työnantaja suostuu toki sen toimeksiantajaksi, mutta aika yksin opiskelijat näyttävät työnsä kanssa jäävän. Opinnäytetyöohjaajan silmin työnantajat jakautuvat hyviksiin ja pahiksiin.  

Parhaimmillaan opinnäyteyhteistyö on mutkatonta ja molemmat hyötyvät siitä. Toimeksiantaja saa uutta tietoa toimialastaan, ideoita uuden kehittämiseksi tai analyysin tehdyistä toimenpiteistä. Joskus opinnäytetyössä paljastuu uusia näkökulmia kilpailukenttään. Opinnäytetyön tekijä oppii prosessin aikana valitusta aiheesta. Työ vahvistaa opiskelijan ammatillista osaamista, hän verkostoituu sekä yrityksen sisällä että alalla ja – tattadaa! – valmistuu.  

Pahimmillaan työnantaja ei ehdi antaa haastattelua tietoperustaan, ei kommentoi valmista tuotosta, ei saavu opinnäytetyön esitykseen puhumattakaan, että onnittelisi tai palkitsisi työn tekijää jotenkin. Tuntuu, että tällaisissa yrityksissä opinnäytetyöprosessi nähdään ikävänä juttuna, joka vie fokuksen pääasiasta, työstä. Onpa muutama toimija kuulemma ihan suoraan ilmoittanut opiskelijalle, ettei halua osallistua tämän opintoihin tai yleensä opinnäytetöihin millään tavalla, koska se vain vie resursseja.

Resurssien hukkaan heittoa?

Tavallaanhan pahiksiakin ymmärtää: kyseessä on sama juttu kuin perehdytyksessä tai työharjoittelussa. Jonkun vakituisen työntekijän ajasta on allokoitava osa uuden henkilön kanssa toimimiseen, mikä maksaa. Perehdytyksessä uusi työntekijä tulee sentään tekemään tuloksellista työtä, mutta työharjoittelu, se vie vain resursseja. Kun harjoittelija on työt oppinut, hän jo lähtee. Olenpa kuullut, että joissain yrityksissä on linjattua, että ”työharjoitteluun ei liikene resursseja”.

Logiikka on ontuvaa ja toiminta valtavan lyhytnäköistä, monellakin tapaa. Työharjoittelu on yrityksen markkinointia, luo työnantajamielikuvaa ja -mainetta sekä antaa työmahdollisuuksia nuorille. Jostain ne cv:n kokemukset on saatava. Ihan uskomattomin homma oli, kun opinnäytetyön tekijä joutui irtisanoutumaan päästäkseen esittämään omaa opinnäytetyötänsä. Toimeksiantaja, työnantaja, ei suostunut kuukauden opintovapaaseen eikä esitysajankohtaan. Tässä tietysti suhteiden on pakko ollut olla tulehtuneet jo aiemmin. Mutta silti!

Theseuksessa uutta tietoa toimialasta ja kilpailijoista

Internetin ihmemaassa on valtava määrä tietoa vapaasti hyödynnettävissä. Lähes kaikki ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt tallennetaan kaikille avoimeen Theseus-tietokantaan. Mikäli työ sisältää toimeksiantajan mukaan tietoja, jotka ovat luottamuksellisia tai salaisia, ei työtä tallenneta Theseukseen. Tietokannasta löytyy esimerkiksi 2 194 työtä, jossa käsitellään tavalla tai toisella tapahtumaa.

Rajaamalla haun maan suurimpaan restonomikouluttajaan, Haaga-Heliaan, haku kaventuu noin tuhanteen työhön. Lisäämällä hakusanoiksi tapahtuma viestintä suunnitelma, oli osumia kolmisen tuhatta. Top 5 -osumien aiheet vaihtelivat Kytäjä Golfin 10-vuotisjuhla- ja Holiday Club Saimaan jääareenatapahtuman suunnitelmasta tapahtuman markkinoinnin suunnitteluun.

Suomalaisiahan aina kiinnostaa, mitä meistä ajatellaan. Käykäähän ihmiset kurkkaamassa osoitteessa http://www.theseus.fi/, onko yrityksenne (tai sen kilpailija) mainittu amk ont -töissä. Aiheena kuuma perehdytyskin esiintyy tietokannassa yli 7 000 kertaa.

Ps. Mikäli yrityksessäsi on tarvetta opinnäytetyötutkimukselle, voi toimeksiannon jättää helposti verkossa osoitteessa www.haaga-helia.fi/palvelut  ->LAURA

Eeva Puhakainen, viestinnän lehtori, Haaga-Helia amk. Hän ohjaa paraikaa 15 opinnäytetyötä, ja viisastuu salaa.