Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin

Kevään mittaan käyty kriisiajan keskustelu on ajoittain herättänyt hämmennystä. Useat alan toimijat näyttävät olevan huonosti valmistautuneita kriiseihin. Se ei kerro hyvää riskienhallinnan osaamisesta ja poikkeustilanteisiin valmistautumisesta.

Nyt on korkea aika kouluttaa väki hallitsemaan yllättäviä tilanteita. Ei tämä viimeinen kriisi nimittäin ole. Olen toki nähnyt myös paljon osaamista ja jämäkkää, mutta inhimillistä, päätöksentekoa.

Mutta vielä enemmän vaivaa se, kuinka moni on kriisitilanteessa hakenut ensimmäisenä apua tahoilta, joiden toivotaan neuvovan, miten välttyä peruutuskuluilta tai asiakkaiden rahojen palauttamiselta tai – mikä pahinta – miten kiertää suosituksia ja viranomaismääräyksiä. Nyt puhutaan yhteiskunnan perustuksista, ihmisistä, koko maailmasta.

Kannattaa muistaa, että yrittämällä kaikin keinoin päästä äkkiä järjestämään yleisökokoontumisia ei ehkä toimikaan yhteisen edun nimissä, vaan pelkästään omansa.

Nyt on vaan odotettava. Ja valitettavasti odotus kestää todennäköisesti kauemmin kuin toivotaan. Eikä kannata odottaa, että tulevaisuudessa odottaisi joku yksi tietty päivämäärä, jolloin kaikki on ohi, ja normaali elämä jatkuu. Palautuminen tapahtuu vaiheittain, askel kerrallaan. Ja se hetki, kun isoihin yleisötapahtumiin taas kokoonnutaan, ei ole valitettavasti ensimmäisenä listalla.

Palautuminen tapahtuu vaiheittain, askel kerrallaan.”

Tapahtuma-ala ei palaa entiselleen hetkessä, jos koskaan, kun maailmaa aletaan palauttaa lähemmäs entistä. Mutta ei huolta, kyllä se väki palaa katsomoihin ja kokoushuoneisiin, vaikka nyt pahalta tuntuukin. Elävää tilannetta, ihmisten välistä yhteyttä, ei korvaa mikään, koskaan. Oli kyseessä kokous, juhla tai esittävä taide, ihminen kertoo ihmiselle tarinoita niin kauan kuin sivilisaatio säilyy. Ja ennen pitkää tätäkin kriisiä muistellaan.

Mutta kuten isoäitini tapasi usein sanoa: ei niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin. Tapahtumateollisuuden heterogeenisellä alalla on nimittäin kriisin keskellä ryhdytty vallan ennennäkemättömällä tavalla järjestäytymään, ja laaja tapahtumantekijäjoukko on kokoontunut saman virtuaalipöydän ääreen perustamaan koko alan kattavaa järjestöä.

Päälähtökohtana on nyt ensisijaisesti edunvalvonnan parantaminen tuomalla yhteen kaikki ne eri toimijat, jotka muodostavat tuon valtavan kokonaisuuden, jota tapahtuma-alaksi kutsutaan.

Lukuisat yritykset, työntekijät, yhdistykset, kunnat ja ties mitkä tapahtumiin liittyvät tekijät ja alihankintaketjut muodostavat kansantaloudellisesti paljon merkityksellisemmän vipuvarren yhdessä kuin erikseen. Tämä ala, jos mikä, kun on nimenomaan sellainen, joka muodostuu valtavasta joukosta erilaisia pienehköjä toimijoita, joiden ketju ulottuu läpi koko yhteiskunnan, ja siksi se onkin syytä huomioida paremmin, kun yhteiskunnan rakenteita kehitetään ja muutetaan. Tai rajoitetaan.

Tällä hetkellä tapahtumakenttää tuntemattomien ulkopuolisten tahojen on mahdotonta hahmottaa alan kokonaisvaikuttavuutta, koska edunvalvontaa tehdään vain pienillä alan osa-alueilla.

Perästä kuuluu, sanoi torventekijä.

Tapahtumateollisuuden järjestäytymisestä voit lukea lisää sivuilta tapahtumateollisuus.fi.

Julkaistu Evento-lehdessä 3/2020.

Kirjoittaja on Verkatehdas oy:n toimitusjohtaja, Avita ry:n ja Suomen Oistat-keskuksen hallituksen jäsen. Auvinen tekee parhaillaan väitöskirjaa Aalto-yliopistossa toimivan tapahtumatilan suunnittelusta. Erityinen ylpeydenaihe on roudareiden jakama elämäntyöpalkinto tapahtuma­tilasuunnittelun eteen tehdystä työstä.

Sulje mainos Tilaa Evento