Blogi: Vintiö virus joulun häirikkönä

Helena Wallo arvioi, että fyysisyyden kielto pakottaa tapahtuman tekijät ja osallistujat miettimään toimintaansa ja arvojaan uudelleen.

Kuurasin saunan lauteita ja mieleeni tuli joulu, sillä viimeksi pesin saunaa ennen joulua. Tuolloin kokoonnuimme perheen kanssa yhteiseen joulun viettoon. Lapset ja lapsenlapset saapuvat ja pukeudutaan juhlavammin. Vietetään joulua pitkän kaavan mukaan yhdessä nauttien, syöden, juoden ja pelaten. Olen jouluihminen, joten matkaa jouluun – joulustamista – teen pitkin syksyä. Valmistelen kotia ja joulutunnelmaa. Joulua odotetaan.

Nyt minulla on hieman samanlainen odottava olo. Odotan sitä päivää, jolloin voimme jälleen elää ’joulusti’. Voisimme kohdata ystäviä, syödä SUSUilla (suvun sunnuntai syömingit), kuljailla vapautuneesti turuilla ja toreilla, mennä vaikka elokuviin, konsertteihin tai teatteriin. Ja että voisin jälleen kohdata opiskelijani ihan kasvotusten.

Eräänä yönä heräsin ahdistuneena ja pohdin tapahtuma-alan tilannetta. Mietin että tämänkö pienen vintiö-viruksen Luoja lähetti, jotta me tapahtuma-alalla opimme hyödyntämään digitaalisuutta? Kova ajatus, mutta totta on, että tämä fyysisyyden kielto pakottaa tapahtuman tekijät miettimään, miten tapahtuman voisi tehdä verkon yli?

Odotan, että voisin jälleen kohdata opiskelijani ihan kasvotusten.

Tapahtumien uusi normaali, tuleva niin kuin ennenkin, on erilainen kuin entinen. Lisääntynyt digitaalisuuden osuus jää uudeksi normiksi. Rohkeus kyseenalaistaa fyysisten tapahtumien soveltuvuutta lisääntyy, sillä tässä pakkotilanteessa on opittu käyttämään webinaareja, striimauksia sekä niihin liittyviä työkaluja ja sovelluksia. Silloin kun kyse on luennosta, tiedon jakamisesta, jossa viestitään pääosin yhteen suuntaan, silloin verkkotapahtuma on todellakin paikallaan ja mainio toteutusmuoto.

Useiden yrittäjäkollegoiden puolesta huolettaa, kuinka heidän käy? Tapahtuma-alalla on suuri joukko freelancereita ja yksinyrittäjiä, jotka ovat näkymätön tai näkyvä osa tapahtumaa. On rakentajia, somistajia, turvallisuusihmisiä, järjestyksenvalvojia, tarjoiluista vastaavia, tekniikasta vastaavia sekä suuri joukko esiintyviä taiteilijoita ja muusikoita, jotka ovat olleet itsestäänselvyys. Kuinka monen palvelut ovat käytössä Koronan jälkeen?  

Useiden yrittäjäkollegoiden puolesta huolettaa,
kuinka heidän käy?

Kriisi synnyttää myös hyvää ja tämän kokemuksen jälkeen osaamme entistä paremmin arvostaa saamiamme kutsuja. Kutsut kohtaamisiin, fyysisiin tapahtumiin, ovat todellisia lahjoja. Ne luetaan tarkemmin ja vastuullisesti niihin vastataan kuten on pyydetty. Myös ’no show’ vähenee, sillä kutsut näihin kohtaamisiin voivat itse kunkin kohdalla vähentyä. Toisaalta näiden kohtaamisten, tapahtumien, muotoilua tehdään sellaisella sydämellä, että niitä odotetaan ja aistikokemuksina ne muistetaan. FOMO (Fear Of Missing Out) nostaa päätään. 

Muistan hyvin viimeisen tapahtuman ennen näiden mahdollisuuksien sulkeutumista. Se oli Hakaniemen torilla Tuure Kilpeläisen uuden levyn julkaisutapahtuma. Sinne matkasimme huolettomina ja iloisina yhdessä ystäväni kanssa metrolla. Se oli kuin itsestäänselvyys nauttia raittiissa ulkoilmassa musiikista ja tunnelmasta yhdessä muutaman tuhannen muun kanssa. Tässä kohtaa voin todeta, että tuosta tapahtumasta jäi erityinen muisto, sillä ei ole tietoa milloin sellaisen voi jälleen kokea. Milloin ’joulu’ on jälleen, sitä on vaikea osoittaa, mutta sieltä se tulee. Kuten lämmittävä aurinko viittaa vahvasti kesän tuloon.

Kirjoittaja on tapahtumatohtori, tapahtuma-alan yrittäjä, kouluttaja, tietokirjailija, Evento Awards -tuomari ja MPI Finlandin hallituksen jäsen. Hän on tuomaroinut myös tapahtuma-alan kansainvälistä Eventex-kilpailua ja toiminut Bea Worldin Advisory Boardin jäsenenä.