Vuoden ensimmäisenä perjantaina sotkuiselta taivaalta vihmoo vettä, sateenvarjo pullahtaa ylösalaisin ja matkustajalaivat pakoilevat myrskyä sataman suojissa. Hakaniemen väliaikainen kauppahalli kylpee kuitenkin valossa ja lämmössä.
Johanna Tolonen istuu vilkkaana sykkivän Hallikahvilan pöytään ja hörppää lattea.
– Tämä on tapahtumatalojen tulevaisuus, Tolonen sanoo ympärilleen viittilöiden.
– Alalla liikutaan kohti paikkoja, joissa kaupunkilaisetkin voivat viihtyä.
Kaukana ovat ajat, jolloin esimerkiksi Finlandia-taloon päästäkseen piti soittaa ovisummeria ja kertoa asiansa sitä tuimana tiedustelevalle vahtimestarille. Paljon muutakin on toisin.
– Vielä vuosituhannen vaihteessa riitti, että tapahtumatalolla oli seinät. Sitten alkoi yksityiskotien sisustusbuumi, johon hotellit ja ravintolat lähtivät mukaan, Tolonen kertaa.
Kehitys vaikutti myös tapahtumataloihin. Nykyään ne alkavat olla toiminnallisia elämyskeitaita, jotka palvelevat sekä kokouskävijöitä että tavallisia kansalaisia.
– Pohjois- ja Keski-Euroopan tapahtumataloissa toimii kahviloita ja näyttelykeskuksia, kukkakauppoja ja ruokatoreja ja niiden takapihoille on rakennettu kanaaliin rajautuvia, keskikaupungille vievin veneyhteyksin varustettuja hiekkarantoja, Tolonen luettelee.
Myös väliaikaisen kauppahallin kaltaiset siirrettävät ja muunneltavat monikäyttötilat yleistyvät.
– Tällaisia paviljonkeja tarvitaan paitsi lyhytaikaisiksi tapahtuma-areenoiksi, myös esimerkiksi koulujen ja päiväkotien väistötiloiksi.
Finlandia-talokin on hiljalleen tulossa perusparannusikään. Remontti odottaa kahden vuoden päässä.
– Alkuperäinen ajatuksemme oli siirtää tämä nimenomainen kauppahallirakennus väistötilaksi Töölönlahdelle ja jatkaa toimintaamme siinä, mutta hallin remonttiaikataulujen vuoksi tilanne menee liian tiukille. Toimintamme jatkuukin remontin ajan Pikku-Finlandiaksi nimetyssä puupaviljongissa, josta tulee erittäin korkealaatuinen äänieristettyine saleineen ja muine palveluineen.
Ylös, ulos ja terassille!
Suomen sää esittelee kauppahallin lasiseinien takana vähiten mairittelevia puoliaan. Tolosen mukaan se ei kuitenkaan ole ongelma.
– Kansainvälisillä benchmarkkausmatkoilla olen havainnut yhä enemmän sisä- ja ulkotilojen yhdistämistä myös meidän kaltaisessamme ilmastossa. Marraskuussa sää oli sama Helsingissä ja Prahassa, mutta jälkimmäisessä suurimmat elämykset saatiin tapahtumapaikan ulkoterassilla hehkuviiniä kaasulämmittimien katveessa nauttien, Tolonen yllättää.
– Ruotsin ja Norjan esimerkkiin peilaten meilläkin voitaisiin tehdä paljon enemmän ympärivuotisia ulkotapahtumia. Toisaalta kannattavuus vaatii lisää normien purkua ja uudistusta maamme terassilupakäytäntöihin.
Sitä odotellessa on hyvin aikaa tutustua kauppahallin palvelutarjontaan. Tolosen henkilökohtaiselle elämyslistalle pääsevät hallin liha- ja kalatiskit. Naapurikojut tarjoavat väri-ilottelua runsaiden lähi- ja luomuvihannesvalikoimien muodossa.
Sisä- ja ulkotiloja voidaan yhdistää rohkeasti myös Suomen kaltaisessa ilmastossa.”
Ruoka- ja makuelämyksillä on aina ollut tärkeä rooli Tolosen elämässä. Muutaman vuoden takaisella Kiinan-matkalla lomaileva perhe tutustui paikallisen keittiön antimiin ehkä liiankin perusteellisesti.
– Viimeisenä päivänä satuimme italialaiseen ravintolaan. Poikani totesi sen olevan lomansa onnellisin päivä, Tolonen nauraa.
Saapasmaahan saapuvia kongressivieraita ei kuitenkaan paikallisilla herkuilla juuri hemmotella.
– Etelä-Euroopassa lounastarjoilut ovat usein kolmioleipää tai paperipussissa kuivunutta sämpylää. Suomalaisena perinteenä on tarjota lounaalla lämmin ateria, mikä ei muualla olekaan itsestäänselvyys.
Tarinat pöytään ja faktat lautaselle
Suomalainen ruoka on Tolosen mukaan maailman parasta, eikä hän ole ajatuksensa kanssa yksin.
– Puolentoista vuoden takaiseen Trump-Putin-tapaamiseen saapuneet kansainväliset huipputoimittajat olivat ekstaasissa suomalaisesta ruuasta. Eniten kiitosta saivat yksinkertaiset maut, kuten mansikat, herneet ja suomalainen kala, Tolonen muistelee.
Historiallisen huippukokouksen mediakeskus toteutettiin Finlandia-talossa poikkeuk-sellisen nopealla aikataululla. Pidemmällä aikajänteellä järjestettäviin tilaisuuksiin tarjoilujen raaka-aineet, esimerkiksi pientuottajan luomupunajuuret, saatetaan toisaalta istuttaa varta vasten.
– Siitä saa hyvän ruokatarinan, joka on tärkeä osa kokonaiselämystä, Tolonen huomauttaa.
Hän sanookin ihailevansa nuoria keittiömestareita, jotka sanavalmiisti tarinoivat ruokien taustoista – taiottuaan sitä ennen tiiminsä kanssa tasalaatuisen à la carte -aterian tuhansille vieraille ilman ensimmäisiäkään puolivalmisteita.
– Heillä on suuri merkitys suomalaisten ruokaelämysten kehittämisessä.
Se Tolosta kuitenkin hieman harmittaa, että pohjoismainen keittiö lanseerattiin Kööpenhaminassa.
– Eihän siellä edes kasva jäkälää!
Suomalaista ruokatuotetta ei olekaan Tolosen mukaan vielä osattu hyödyntää täydellä mitalla. Toivoa kuitenkin on.
– Suomalaiset eivät ole luonteeltaan hehkuttajia ja itsensä kehujia, vaikka meillä todellakin olisi siihen varaa. Kun kaikki on kohdillaan, ei muuta tarvita. Faktojen toteaminen riittää.
Kongressikävijäkin etsii elämyksiä
Finlandia-talon lisäksi Tolonen vaikuttaa Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRassa kongressi- ja tapahtumatyöryhmän puheenjohtajana. MaRan puoli vuotta sitten julkaisemat tutkimustulokset kertovat kotimaisen kongressi- ja tapahtuma-alan olevan edelleen vahvassa kasvussa.
