Onko toisen ilo sinulta pois?

Kateuden tunne on normaali psyykkiseen kehitykseen kuuluva tunne, jota jokainen meistä on kokenut. Toiset antavat kateuden vaikuttaa omaan elämäänsä liian vahvasti. Pahimmassa tapauksessa kateus voi lyödä myrkyllisen leimansa kaikkiin ihmissuhteisiin ja tunteisiin. Vaikeinta onkin tunnistaa omat kateuden tunteet ja myöntää ne. Ja muuttaa kateus positiiviseksi voimavaraksi.

Hyvinvointivalmentaja bloggaa yrittäjille loman tärkeydestä. Siitä, miten tärkeää on muistaa pitää huolta omasta hyvinvoinnista ja varata aikaa myös töistä elpymiseen. Hyvällä säkällä jopa matkustaa toiselle puolen maapalloa. Vastaanotto on murskaava. Suurin osa lukijoista haukkuu elitistisen sisällön ja toteaa, ettei bloggaaja ymmärrä tiukasta taloudellisesta tilanteesta ja muista rajoitteista mitään. Kieriskelee rahassa. Koko kirjoitus loukkaa tavallista yrittäjää, joka ei voi pitää lomaa (yhtään).

Työkaveri pyytää roimaa palkankorotusta. Osaa pirulainen jotenkin perustella esimiehelle, miten on kehittynyt työssään, kehittänyt sitä ja mitä aikoo tehdä vielä lisää. Seinän toisella puolella kihistään kateudesta. Eihän noin voi tehdä! En minäkään ole koskaan saanut moisia korotuksia! Työkaveri saa osakseen viikkojen mykkäkoulun.

Paras ystävä saa koulun päätyttyä stipendin. Miten tämä on mahdollista? Mehän ollaan aina oltu niitä maanantailapsia, joille ei mikään onnistu eikä mitään koskaan saada. Ja nyt se meni saamaan palkkion ahkeruudestaan. Olen kateellinen.

Tositarinoita ihka oikeasta elämästä. Ensimmäiseen caseen törmäsin vähän aika sitten somessa ja viimeinen kahdehtija olen minä itse.

Kateus paljastaa kipukohtamme

Hyvinvointibloggaajan saama jäinen suihku pani minut miettimään kateutta: Miksi me kadehdimme toisia ihmisiä ja heidän saavutuksiaan tai ansioitaan? Miksi me suutumme, kun joku muu saa enemmän kuin me? Miksi emme osaa iloita toisen saamista hyvistä asioista, vaan ahdistumme niistä?

Myönnän yhä kadehtivani joitain ihmisiä. Ystäväni stipendistä on jo yli 20 vuotta ja kateuteni karisi onneksi viikkojen aikana. Aika kauan siinä kuitenkin meni. Yhä muistan asian.

Viime vuosina olen kadehtinut seuraavia asioita: naapurin rouvan urheilullisuutta ja reippautta, työkaverin takapuolta, perhetutun rohkeutta olla oma hörhö itsensä ja ystävää, joka matkustelee jatkuvasti ulkomailla ihanissa kohteissa. Niin ja tietysti sitä ystävää, jonka koti ja piha ovat aina kuin sisustuslehdistä (tottakai, koska ne ovat myös olleet niissä).

Olen kuitenkin antanut itselleni luvan kateuteen. Kunhan muistan, että jokaisella näistä henkilöistä olisi varmasti syytä kadehtia minua jostakin. Jos vaan haluaisivat. Olennaista on se, näkeekö toisen saamat hyvät asiat niin suurina ongelmina, että haluaa pilata niillä päivänsä.

Yleensä kateus kertoo enemmän kadehtijasta kuin kadehtitusta. Kateuden aiheet ovat omia kipukohtia, joihin toivoisi muutosta. Kyse on vertailusta – toisella on jotain, mitä itseltä puuttuu. Ja mitä läheisemmästä ihmisestä on kyse, sitä kirpeämmin kateus raapaisee.

Minun kateudenkohteeni kertovat omista toivetiloistani: Haluaisin olla reippaampi ja urheilullisempi, näyttää paremmalta tietynlaisissa housuissa, uskaltaa aina olla oma itseni ja reissata paljon enemmän. Asua kauniissa kodissa ja nauttia ateriani siistissä pihassa.

Teen kuitenkin itse oman elämäni valinnat ja päätän, mihin aikani ja energiani käytän. Jokainen ulkomaanmatka syö rahaa ja sporttinen takapuoli vaatii aikaa ja hikoilua. En ehdi enkä voi tehdä kaikkea, mitä haluaisin. Aika on rajallista, samoin rahahanojen toimivuus. Siksi minun täytyy priorisoida. Päättää, mitä asioita minä eniten elämässäni haluan ja mihin käytän eniten aikaa ja rahaa.

Ihan niin kuin meistä jokaisen. Me kateelliset vain näemme, mitä kaikkea toisilla on – emme sitä, mistä he ovat joutuneet luopumaan.

Kadehtiminen myrkyttää työilmapiirin

Pahimmillaan kateus voi tyrehdyttää kaiken hyvän ihmissuhteissa. Kateus ilmenee selän takana puhumisena, halveksuntana tai vihana. Työpaikalla kateus voi näkyä tiedon panttaamisena, yhteistyön puutteena ja siiloutumisena. Työkaveria ei haluta auttaa, ettei se sama pirulainen vain saa tästäkin kunniaa.

Pahimmillaan koko työyhteisö kärsii yhden ihmisen ylenpalttisesta kateudesta. Johdon vastuulla onkin puuttua kateuteen ja minimoida sen syyt. Kun työyhteisö koetaan tasaveroiseksi ja turvalliseksi, ei kenenkään tarvitse keskittyä omien etujen puolustamiseen.

Ja me kaikki voimme omalla kohdallamme miettiä omia tunteitamme. Kadehdimmeko joitain ihmisiä? Miksi juuri heitä? Miten tärkeä kadehtimani asia on minulle? Voinko minä saavuttaa kadehtimani asiat ja mitä se minulta vaatisi?

Olenko valmis kaikkeen siihen työhön, mitä tuon pyllyn saavuttaminen minulta vaatisi?

Usein toisten saavutukset muistuttavat meitä omista vajavaisuuksistamme. Muut ovat ahkerampia, kauniimpia ja varakkaampia. Minulla on kuitenkin paljon kiitollisuuden aiheita omassa elämässäni. Minun pitää vain siirtää huomio muiden onnesta omiin onnenaiheisiini.

Kirjoittaja on kirjoittaja, puhuja ja laadukkaan palveluviestinnän sekä hyvän työntekijäkokemuksen puolestapuhuja.

www.comman.fi

anne.ruostetsaari@comman.fi